tiistai 18. marraskuuta 2014

Saanko valittaa?

 
Eilen oli maanantai ja siihenhän ei mahdu hyvää. Stresssasin hammaslääkäriä jo sunnuntain. Olin keskittynyt stressaamaan pienen lohkeaman korjausta ja yhtä paikkaa. Olin mieltänyt sen ylähampaaseen. Itsesuojeluvaisto oli  estänyt lisätiedon omaksumisen. Järkytys olikin muuta, olisin voinut stressata enemmän... istuin puoli tuntia odottamassa vuoroani. Kun vihdoin pääsin kidutukseen, tajuntani saavutti viimein tilanteen, että käsittelyn kohteena olikin viisaudenhammas alhaalla. Eihän niitä paikata? Hammaslääkäri selitti, että mehän puhuimme, että se paikataan eikä poisteta, että useimmat poistavat, mutta kun sinulla kaikki ovat puhjenneet esille nätisti ja halusit pitää. Halusinko ? Halusin vain vähiten kidutusta. Mietin, että niinhän minulle on sanottu, että ne ovat kaikki esillä nätisti. Itse asiassa toimenpide ei tuntunut yhtään pahalta. Menin kotiin join kahvia ja söin sämpylän puolikkaan. No sitähän minun ei olisi pitänyt tehdä. Kärsin koko päivän. Puudutettu poski ei tuntenut kummemmin, joten nirhasin sillä poskeni verille ja söinkin lopun päivän pehmeää. Puudutuspiikki teki leuankin tuskaisen kipeäksi. Ensi syksynä sitten tarkastukseen. Vielä on tavattava suuhygienisti ensi maanantaina.

Hemmottelin itseäni tekemällä vaniljalla ja kanelilla maustettua vispipuuroa. Aivan ihanaa. Ohje löytyy Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin uudesta kirjasta Hyvää joulua. Lue blogitekstini tästä.



Palkitsin itseni asentamalla myös Spotify Premiumin läppäriin ja itsestään se ilmestyi myös puhelimeeni. Miksihän en ole tehnyt jo aiemmin? Mihin kukaan enää tarvitsee musiikkia muussa muodossa ostettuna?

Fysioterapiassa olen syksyn ihmetellyt vetelää työntekijää, joka juo aamut teetä ja istuu jakkaralla, jota kuljettaa kohteelta toiselle. Jalat kuulemma väsyvät, jos seisoo koko päivän. Ajattelin, että tuota vätystä en katsele enempää. Kaikkea sitä näkee.

 Asensimme myös jouluvalot sisääntulon humalakaareen. Täällä maalla ei ole katuvaloja, kun ei katuakaan, vain huonossa kunnossa oleva hiekkatie, kun sitä ei ole lanattu sääntöjen mukaan puunajon jälkeen. Kirjoissa esittelinkin tieni Vuosi kuvina-projektissa marraskuussa täällä.


8 kommenttia:

  1. hammaslääkäri ei ole kiva paikka käydä. Toivottavasti tänään tuntuu jo paremmalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei. Ehkä se tuntuu jo paremmalle tänään.

      Poista
  2. Itselläni on ihan kammokokemuksia hammaslääkäristä. =D Onneksi suu paranee pian.

    VastaaPoista
  3. Onneksi itselläni on vain lähes hyviä kokemuksia hammaslääkärikäynneistä.

    VastaaPoista
  4. Tämäpä sattumus, minäkin olin eilen hammaslääkärissä , pieni reikä takana ja lohkeama etuhampaassa. Minä puolestani en ole koskaan pelännyt hammaslääkäriä, että ihan meni mukavasti. Hammaskiven poiston olen aina pyytänyt hiomalla, joten sekin ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä sattuma. Suuhygienisti on ok ensi maanantaina, moderni välineistö. Haa ja sitten vasta ensi syksynä.

      Poista

Ilahduta minua käyntijäljelläsi. Pyrin vastaamaan jokaiseen viestiin.