Syksyn värejä. Päätin
rauhoittaa viikonlopun google+ ongelmalta eli mietin arjen tullen. Bloggerin ja minun suhde on aina välillä koetuksella.
Haluaisin
teidän avattaret tuohon viereen aivan kuten teillä monilla on.
Kiitos Riitan blogista Kirja vieköön ja Floral Passions.
Katit
Kissablogini huolestuttaa minua
aina välillä, mutta toistan itseäni ja toivoisin, että muistaisitte sanani.
Minulle kissa on yhtä arvokas niin maatiaisena kuin rotukissana. Meillä oli
vielä Porvoossa maatiainen ja hän eli samojen typerien sääntöjen mukaan kuin
nuo rotusellaiset. Kiersimme 20 vee näyttelyjä. Ja nyt seuraa ilkeä lause. Fiksu ihminen tajusi jo toisen
näyttelyn jälkeen, että maatiaisen kanssa ei kandee mennä näyttelyyn. Rotusellaistenkaan kanssa kilpailu ei ole rehellistä, mutta meno oli sentään rehellisempää, ainakin toisinaan.
Ajat ovat
muuttuneet ja tanner lienee vapautunut. Itse sain ensimmäisen ikioman
maatiaisen kesällä vuonna 1982. Sinisen Emman.
Olosuhteet
Asumme saaristotien varrella, mutta tämä
läheinen tie on vilkas, sillä sorarekat painavat sitä niin paljon kuin autosta
irtoaa. Kerran Trolli meinasi joutua
petolinnun suuhun, mutta kolminkertaiset ikkunat pelastivat katin. Ilveksen
jäljet olen tallentanut itse kuvaan.
Ja ehkä nämä katit saavat viimeinen
puhtaan aidon rakkauteni, jota ei väritä voitot ja palkinnot. Minusta ei olisi
enää kiertämään näyttelystä toiseen eli 20 vee riitti maita ja mantuja. Toki sitä näkee yhä katit entisen
tavoin. Katselin viime pentueen täydellisiä valkoisia osia tyytyväisenä.
Haluan näiden
pysyvän hengissä, joten siksi ulkoilu on varattu tarhaan, mutta hienostelua
tämä ei ole, vaan rakkautta kissaan.
Syksyn värejä
Oletpa koonnut aivan ihanan syyskorin!!
VastaaPoistaMeidän Sissi on Norjalainen metsäkissa, puhdasrotuinen mutta elelee meidän lemmikkinä, ei käydä näyttelyisdä. Sissi kulkee ulkona -vain- hihnassa. Mm. tämän takia: viime viikolla kuului keittiön ikkunasta aivan kaamee kopsahdus, joku isompi lintu eittämättä lensi lasia päin. Kurkkasin ja siinä maassa ikkunan alla istui hölmistyneen näköinen kanahaukka kuollut sepelkyyhky jaloissaan. Selvitettyään päänsä, haukka lensi saaliineen läheiseen metsikköön. Eikä me siis missään korvessa asuta, lähellä on katuja ja moottoritiekin!
Mukavaa viikonloppua!
Ihastuttava viikonloppua sinulle.
PoistaYritän saada In transitin blogattua, mutta ei nyt suju. Vika on ihan minussa. Äärettömän mielenkiintoinen kirjasyksy.
Aivan ihana syyskori! -Mukavaa viikonlopun jatkoa!
VastaaPoistaKiitos Anneli. Ihanaa viikonloppua teille.
PoistaVoi miten kaunis kori ja mikä värikäs tausta. Tunnustan etten ymmärtänyt mitään näistä kissanäyttely/kilpailujutuista kun tuo maailma on vieras, minusta kaikki kissat on vaan niin ihania ja kauniita! Saan kai olla naiivi ja ajatella niin...saanhan.
VastaaPoistaSamettihortensia, juuri niin kaikki kissat. Sitä yritin sanoa. Kun kävimme näyttelyissä, niin kotikissojen voitot olivat yhden perheen kontolla, muilla ei ollut asiaa. Minä ja moni muu olisi ottanut maatiaisensa mukaan. Siinä olisi voinut tehdä niiden eteen hyvää työtä.
PoistaHalusin vain sanoa, että vaikka minun sivuilla esiintyvät nämä otukset, niin ne eivät ole sen kummoisempia.
Hieno syysistutus:)
VastaaPoistaNäitä on kiva tehdä, tänään etsin tammen lehtiä.
PoistaTodella ihanat värikkäät syyskorit.
VastaaPoistaIloa syksyysi.
Kiitos. Syysiloa teillekin.
PoistaKaunis syyskori ja upeat värit taustallakin!
VastaaPoistaKaunis syyskori ja upea tausta, hehkuva!
VastaaPoistaEn minäkään kissanäyttelyistä oikein tiedä mitään, olen kuullut kyllä koiranäyttelyistä samanlaista ja siksi yksi koirallinen ystäväni harrastaa aglilityä kun ei kestä oman koiransa arviointia vain päällisin puolin. Omien kissojen kanssa en ole koskaan edes ajatellut näyttelyyn mennä, mulle on tärkeintä että niitä saa paijata ja rapsutella, jutella niille kaikenlaista ja saaden kaikenlaisia ilmeitä vastaukseksi, ihanaa niiden kanssa on kaikkia hommia tehdä ja ihanaa kun ne aina ovat iloisia kun tulen kotiin, aina joku odottaa!
Ihanaa alkavaa viikkoa Sinulle ja kissoillesi!