keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Se on karu arki nyt edessä: Tieteellinen nimi


Joulu on tältä erää ohi, vuosi vaihtunut ja kevät tulossa. Alamme siis valmistautua tulevaan kevääseen. Muistellaanpa nimistöä.






Tieteellinen nimi:


Tieteelliset nimet ovat kansainvälisiä, ja ne perustuvat Carl Linnén kehittämään binääriseen eli kaksinimijärjestelmään. Nimet ovat peräisin lähinnä antiikin kielistä kuten latinasta, kreikasta ja arabiasta. Tämän takia on väärin puhua latinankielisestä nimistä tarkoitettaessa kasvin tieteellistä nimeä, vaikka puhekielessä puhumme lattareista. Lajitasolla tieteellinen nimi koostuu kahdesta osasta: suvun nimi ja lajimäärite (epiteetti).

Kustakin lajista käytetään aina vanhinta, nimeämisen aikana voimassa olleiden nimistösääntöjen mukaisesti annettua nimeä etusijaperiaatteen eli prioriteettiperiaatteen mukaisesti. Kasvien nimistön lähtökohtina ovat Linnén teos Species plantarum (1753). Tieteellinen nimistö ei ole kuitenkaan muuttumaton, vaikka periaatteena onkin, että kerran annettua nimeä ei muuteta.  Muutoksia joudutaan tekemään, jos havaitaan, että laji onkin kuvattu toisaalla eri nimellä tai saadaan uutta tietoa sukulaisuussuhteista. Tällöin vakiintunutkin nimi joudutaan vaihtamaan. Vanhimman tieteellisen nimen jälkeen tai nimistösääntöjen vastaisesti annetut nimet jäävät oikean nimen synonyymeiksi. Etenkin tieteellisissä teksteissä tieteellinen nimi, alalaji, muoto ja muunnos kursivoidaan, mutta lajiketta tai lajiryhmää ei. Tiedejargoni voi kuulostaa työläälle, mutta se on välttämätöntä.
Tieteellisten nimien osaaminen avaa mahdollisuudet ulkomaisten puutarhakirjojen ja siemenluetteloiden hyödyntämiseen. Hyvin pian harrastajakin tulee tutuiksi näiden nimien kanssa. Lajikkeesta  ’Fastigiata’ voi päätellä lajin olevan pilarimainen, ja ’Pendula’ ilmaisee lajin olevan riippapuu. Myös valokuvauksessa kasvikuvasta tulee paljon luotettavampi tieteellisen nimen kanssa, ja siihen tulisi pyrkiä niin harrastevalokuvaajana kuin etenkin ammattivalokuvaajana. Periaatteessa kuva on olemassa vain nimettynä ja näytteenä, jos ajatellaan tieteellistä hyötykäyttöä. Kukaan ei ota sinua vakavasti, jos tarjoat aurinkomalikan Leucopaxillus subzonalis kuvaa ilman näytettä. Esimerkiksi muinoin metsäurakoitsijaa ei otettu kovin vakavasti, kun hän kertoi tuhoavansa siperiankärhön Clematis alpina ssp. sibirica esiintymää Tervolassa vuonna 1977. Paikalle meno varmisti hassun väitteen. Tätä ennen dagsmarkilainen maanmittari Gunnar Gröndahl oli löytänyt tasan kolmekymmentä vuotta aiemmin  tämän lajin 16. heinäkuuta 1947 Lapväärtistä. Tervolan Peuran kasvupaikka on suojeltu nykyään.
Alempi kuva on aito.




Auktorit


Tieteellisen nimen täydelliseen esitystapaan kuuluu suvun nimen ja lajimääritteen lisäksi myös lajin kuvaajan eli auktorin nimi tai nimilyhenne.  Esimerkiksi rauduskoivun tieteellinen nimi on Betula pendula Roth auktorin kera. Nimilyhenteestä on olemassa virallinen luettelo.  Esimerkiksi Linné lyhennetään iso L. eli Juniperus communis L. kotikataja. Auktori on ensimmäisenä hyväksyttävällä tavalla esittänyt lajin kuvauksen.




Heimo:

Kaikki kasvit on luokiteltu heimoihin. Jokainen heimo sisältää sukuja, joilla on samanlaisia ominaisuuksia. Läheiset lajit kuten orapihlaja ja pihlajat kuuluvat eri sukuihin, mutta ruusukasvien Rosaceae heimoon.

Heimon tieteellisen nimen päätteenä on kasveilla -aceae.

Suku:

Suku muodostaa tieteellisen nimen ensimmäisen osan, ns. sukunimen. Suvun nimi kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella substantiivina. Samaan sukuun voi kuulua sekä puuvartisia että ruohovartisia lajeja. Esimerkiksi punamarjakanukka Cornus mas ja ruohokanukka Cornus suecica kuuluvat kumpikin sukuun kanukat, Cornus. Sukunimen perustana on usein kunnianosoitus kasvin löytäjää ja lajeja tieteelle kuvanneita kohtaan.
Ruohokanukka Ajoksen rantaniityllä. Minkä väriset kukat ruohokanukalla on? Näetkö valkoisena?
Valkoiset ovat terälehtimäisiä ylälehtiä.

Laji:

Lajinimi on kasvin sukunimen jälkeen, ja se kirjoitetaan aina pienellä alkukirjaimella. Lajinimi voi kuvata alkuperäistä maantieteellistä aluetta, jossa laji kasvaa luontaisena, kasvin kasvupaikkaa eli habitaattia, kokoa, kasvutapaa, kukan väriä, isäntää jne. Esimerkiksi hokkaidonvaahtera Acer japonicum kertoo, että laji on kotoisin Japanista.




Taksoni

Taksoni on mikä tahansa kasvikunnan taksonomisen hierarkian ryhmä kuten alalaji tai suku, jolle on annettu tieteellinen nimi.

Alalaji (subsp.):

Alalajista käytetään lyhennettä subsp. Se on lyhenne latinankielen alalajia tarkoittavasta sanasta ’subspecies’.  Huom. subsp., var. jne. eivät kursivoidu.

Esimerkiksi mongolianvaahtera Acer tataricum subsp. ginnala. Alalajeilla on usein oma levinneisyysalue, joka on vain osin päällekkäinen.




Muunnos (var.):

Muunnos merkitään lyhenteellä var., joka on lyhenne latinankielen sanasta ’varietas’.

Esimerkiksi visakoivu Betula pendula var. carelica on rauduskoivun perinnöllinen muunnos.



Muoto (forma tai f.):

Muoto poikkeaa vain yhden tai muutaman ominaisuuden perusteella esimerkiksi kukan värin tai lehtien liuskaisuuden perusteella Esimerkiksi pirkkalankoivu, Betula pendula forma bircalensis on rauduskoivun liuskalehtinen muoto.

Lajike

Lajikkeet voivat olla luontaisesti syntyneitä erikoismuotoja tai tietoisen jalostuksen tuotteita. Tällaisen lajikkeen tieteellinen nimi koostuu tieteellisestä nimestä, ja sitä seuraavasta yksinkertaisten lainausmerkkien välissä olevasta lajikenimestä, joka kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Esimerkiksi veripyökki Fagus sylvatica ’Atropunicea’ on euroopanpyökin punalehtinen lajike. Jälkeläiset ovat samanlaisia perimältään, sillä lajike on lähtöisin yleensä yhdestä yksilöstä tai muutamasta samankaltaisesta kloonista, joita lisätään mm. kasvullisesti pistokkaista, vesoista tai mikrolisäyksenä silmuista. Apomiktisesti eli ilman hedelmöitystä lisääntyviä lajeja voidaan lisätä myös siemenistä


Lajikeryhmä

Lajikeryhmä kirjoitetaan aina isolla kirjaimella. Esimerkki Malus Purpurea-ryhmä purppuraomenapuu





Risteymät

Risteymät eli hybridit ilmaistaan käyttämällä risteytymän merkkinä pientä vinoristiä × kantalajien nimien välissä, ei x-kirjainta.  Jos risteytymän osapuolia ei tunneta, ×-merkkiä ei käytetä.

Esimerkiksi berliininpoppeli  Populus ×  berolinensis  on laakeripoppelin ja pyramidipoppelin risteymä.

10 kommenttia:

  1. Kiitos, todella hyvä ja kiintoisa tietopaketti!

    VastaaPoista
  2. Upea tietopaketti! Kiitos :)))
    Ihanaa kun ollaan taas kohti kevättä ja kesää menossa, pääsee itse asiaan tuonne puutarhan puolelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sinne kaipaa. Kaipaa valoisuutta. Pitkiä iltoja. Kasveja jne.

      Poista
  3. Hyödyllistä tietoa muistin virkistykseksi, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin, että lajit tuo kevään mieleen.

      Poista
  4. Tämä oli niin naseva juttu vuoden alkuun ja kertaus on opintojen äiti, varsinkin kun muistikin jo pätkii:) Kiitoksia lajit ja heimot ovat hyvin lähellä sydäntäni, meinasin muuten käyttää luonnonvalintaa ihan väärässä yhteydessä, mutta onneksi jäin miettimään näinkin tuttua käsitettä:) Minulla on paha tapa roiskia sanoja ihan miten sattuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus lajit antavat kivoja oivalluksia. Niiden ymmärtämisestä on paljon hyötyä. Toimittajat sotkevat jatkuvasti lajia ja lajiketta. Jo Tallinnan puutarhoissa pärjää paremmin, kun osaa hieman tieteellisiä nimiä.

      Poista
  5. Hyvää kertausta, minulta tahtovat jotkut termit mennä aina sekaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne menevät usein sekaisin, mutta on niistä hyötyäkin. Sen hyödyn takia pinnistellään.

      Poista

Ilahduta minua käyntijäljelläsi. Pyrin vastaamaan jokaiseen viestiin.