Keltamo Chelidonium majus

Keltamo on monivuotinen unikkokasvi, jossa on oranssia maitiaisnestettä. Lehdet ovat parilehdykkäiset ja lehdykät pyöreähköt, päältä kellanvihreät ja alta siniharmaat. Kasvutapa on leveähkö ja korkeutta kasvilla on noin puoli metriä. Se kukkii koko kesän keltaisin kukin.

Keltamo on kotoisin Välimeren alueelta. Meillä se on yleinen muinaistulokas Etelä-Suomessa Vaasan korkeudelle asti ja uustulokkaana Kemin tienoille. Keltamo on vanha lääkekasvi, joka saattoi levitä maahamme munkkien mukana. Kasvijäänne tutkimuksissa sitä löytyi runsaasti 1400-luvun kerroksista lähtien Kuusiston linnanraunioista. Kustaa Vaasa mainitsee kasvin lähettämässään kirjeessään vuonna 1556, jossa hän kehottaa Viipurin varuskuntaa käyttämään keltamoa lääkkeenä. Se on keskiaikaisten linnojen, kirkkomaiden, kartanoiden ja raunioiden ilmentäjälaji, joka viihtyy myös vanhoissa puutarhoissa, kyläkivikoissa, asutuksen läheisyydessä, pensaikoissa ja lehtokallioilla.

Kasvilääkinnässä käytettiin keskiajalla erityisesti silmälääkkeenä ja kaihin hoidossa. Vanhimmat kasvijäännelöydöt on saatu Kuusiston linnan keskiaikaisista kerroksista. Maitiaisnesteellä on hoideltu pisamia, känsiä, syyliä, rakkuloita ja sienitauteja. Kasvia käytettiin myös noituudessa.


Kuva on Hollolan keskiaikaisen kivikirkon muurilta. Kukinta on kuvassa jo menemässä oli ja kasvi on osin siemenvaiheessa. Kuva on heinäkuun lopulta.

Kuva on Lammin keskiaikaisen kivikirkon muurilta. Toisin kuin lehdossa, niin muurilla kasvaessaan se pääsee kauniisti oikeuksiinsa eli erottuu paremmin. Omassa pihassani kukinta on vasta aivan nupuillaan. Lammin kuva on toukokuun lopulta.