KEVÄÄN VOIMAYRTIT

Meillä on monia luonnonyrttejä, joita voimme hyödyntää  raaka-aineina salaateissa, keitoissa, muhennoksissa ja leivissä,  juomien aineksina sekä hyödyllisinä rohtokasveina. Monet yrtit ovat keruukelpoisia jo varhain keväällä, jolloin viljeltäviä kasveja vasta kylvetään tai koulitaan esikasvatettuja taimia maahan.

Maitohorsma, nokkonen, voikukka, litulaukka ja vuohenputki: käytetään ruuan raaka-aineina leivonnaisissa ja juomissa, ei vain mausteena.

YRTTIEN KERUU

Yrttejä kerätään vain kuivalla säällä, sillä kosteus yrteissä edistää kasvien pilaantumista.  Vain terveitä ja hyväkuntoisia kasveja ja niiden osia valitaan keruukoppaan. Eri kasvilajit pidetään kerättäessä erillään toisistaan. Vihanneskasvien lehdet poimitaan nuorina ennen kukintaa, jolloin niiden ravinto- ja aromipitoisuudet ovat parhaimmillaan. Yrtit kerätään koriin tai muuhun ilmavaan astiaan. Niitä ei pidä säilyttää korissa muutamaa tuntia kauempaa.

 YRTTIEN KUIVAUS

Yrtit kuivataan mahdollisimman pian keräämisen jälkeen. Paras tapa kuivata yrtit on kasviskuivuri, jossa voi säätää kuivauslämpötilan kullekin lajille sopivaksi. Yrtit kerätään niin puhtailta paikoilta, ettei niitä tarvitse pestä ennen kuivaamista.

Keskimäärin paras kuivauslämpötila on 35 astetta. Liian korkeassa lämpötilassa yrtit tummuvat ja menettävät sisältämiään ravintoaineita. Huonetiloissa kuivattaessa paikaksi valitaan pölytön, ilmava ja auringonvalolta suojattu paikka. Kuivana lehti taivutettaessa katkeaa rapsahtaen. Kuivatut yrtit varastoidaan esim. paperipusseissa, joiden päälle voidaan panna muovisäkki tai ilmatiiviissä lasitölkeissä. Monia yrttejä voidaan myös pakastaa. Esim. nokkonen pakastetaan tuoresilppuna ja ennen pakastamista lehdet tai versot kiehautetaan pienessä vesimäärässä tai höyryssä.

 

MAITOHORSMA

Purppuranpunaiset, vaaleanpunaiset ja valkoiset kukat ovat pitkässä kukkatertussa. Maitohorsma kasvaa yleisenä kangasmetsissä, lehdoissa ja hakkuualoilla, pientareilla ja joutomailla.   Pioneerikasvina se valtaa nopeasti palo- ja hakkuuaukeat, mutta väistyy pian muun kasvillisuuden lisääntyessä.

Maitohorsmasta kerätään lehdet kesä-heinäkuussa ennen kukintaa ja ne käytetään tuoreeltaan salaatteihin. Lehdistä saa myös maistuvan yrttiteen vadelman ja ahomansikan lehtien kera.  Nuoria versoja voidaan käyttää parsan tavoin. Juurista on tehty jauhoja, leipää, muhennoksia sekä myös kahvinkorviketta. Lehdet sopivat lämpimiin voileipiin, salaatteihin, laatikkoruokiin, gratiineihin, muhennoksiin ja munakkaisiin. Maitohorsman kukista tehty sima on kauniin vaaleanpunaista.

 

NOKKONEN

Nokkonen on kaksikotinen, monivuotinen ruoho, joka kasvaa yleisenä koko Suomessa aivan pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Nokkosen varressa, lehtiruodeissa ja lehtisuonten alapinnalla on poltinkarvoja. Kukat ovat hyvin mitättömiä ja vihertäviä.

Suomalaisilta kivikauden aikaisilta asuinpaikoilta löydettyjä tekstiilinpaloja arvellaan nokkoskuidusta tehdyiksi, myös rautakaudelta on löydetty nokkoskangasta.  Se on yksi Pohjois-Euroopan merkittävimmistä luonnon hyötykasveista. Pinaatti horjutti sen asemaa ravitsevana vihanneksena. Kuivatusta kasvista tehty hyvänmakuinen viherjauhe sopii miltei kaikkiin ruokiin. Nokkosen siemenet ja ryöpätyt tai kuivatut lehdet sopivat hyvin munakkaaseen, keittoihin, uunikalan täytteeksi, sämpylä- ja leipätaikinoihin, ohukaisiin, juustoruokiin ja pizzaan sekä teeksi.

 

 

LITULAUKKA ALLIARIA PETIOLATA

Litulaukka kasvaa meillä alkuperäisenä Ahvenanmaan ja lounaisrannikon rantalehdoissa. Kulttuuritulokkaana sitä tavataan maan eteläosan lehdoissa, puistoissa, pensaikoissa ja joutomailla. Litulaukka on kaksivuotinen, 40–100 cm korkea ruoho. Alimmat lehdet ovat munuaismaisia, nyhälaitaisia sekä pitkäruotisia ja ylälehdet ovat herttamaisia, terävähampaisia ja lyhytruotisia. Litulaukka kukkii valkoisin kukin toukokuun lopulta kesäkuun alkuun

Litulaukka on ollut Euroopassa yleinen maustekasvi. Sen hyödyntäminen tunnetaan huonosti. Nuoria lehtiä silputaan keväällä mausteeksi salaatteihin, maustekastikkeisiin, keittoihin, yleensä suolaisiin ruokiin persiljan tavoin tai vaikkapa voileipien päälle salaatin tavoin. Kasvia voi kuivata, mutta suuri osa aromista menetetään. Litulaukassa on mieto valkosipulin aromi. Vihreät lidut sopivat säilykkeiden ja marinadien mausteeksi. Siemenet sopivat nokkosen siemenien tavoin mausteena. Teenä se on piristävä, elimistöä puhdistava sekä hikoilua ja virtsaneritystä lisäävä.

Litulaukkaa lisätään helposti siemenkylvönä, ja se kylväytyy myös itsestään. Se sopii puutarhan luonnonvaraisempaan osaan puiden ja pensaiden alustoille. Olen saanut litulaukan kotiutumaan pihaani.

 

 VOIKUKKA

Voikukka on  maitiaisnesteellinen, monivuotinen ruoho. Se lisääntyy apomiktisesti, joka selittää suvun lajirunsautta, esimerkiksi meillä tavattavien noin 500 pikkulajin määrää. Voikukkia kasvaa pelloilla, pientareilla, asumusten lähistöillä ja joutomailla.
 

Voikukat ovat ravitsevaa ja terveellistä ravintoa. Sen lehdet sopivat keittoihin, muhennoksiin, salaatteihin, lämpimien voileipien ja karjalanpiirakoiden päälle, kermaviilidippeihin, kasvisgratiineihin sekä omeletteihin. Kukista tehdään simaa, kaljaa ja viiniä, juurista olutta. Kukkia syödään sellaisenaan kiehautettuna tai hapatettuna. Juuret sopivat oliiviöljyssä kuullotettuina mitä erilaisimpien ruokien lisäkkeiksi ja paahdettuina kahvin korvikkeeksi. Voikukkaa käytetään virvoitusjuomissa, katkeroissa, makeisissa, leivonnaisissa sekä kosmetiikassa. Viherjauheena se sopii pizzaan, pastaan, sienikastikkeisiin ja keittoihin.

Voikukka kerätään luonnosta puhtailta alueilta. Kukat kerätään ilmavasti koriin, sillä muovipussissa ne liiskautuvat. Lehtiä kerätään alkukesällä ennen kukintaa. Juuret kerätään syksyllä vararavinnon ollessa suurimmillaan tai varhain keväällä, puhdistetaan, paloitellaan ja kuivataan. Kauppayrtti. 

Syvään liuskaisten lehtien sanotaan olevan karvaampia kuin ehyiden. 

 

 

VUOHENPUTKI

Suomessa vuohenputki kasvaa alkuperäisenä Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoisempana se on uustulokas. Se kasvaa lehdoissa, puronvarsilla, rantalehdoissa, pellonpientareilla, laitumilla ja puutarhoissa. Vuohenputki on monivuotinen, 30–100 cm korkuinen, tiheitä kasvustoja muodostava ruoho ja puutarhurin viheliäinen rikka. Juurakot ovat pitkiä, vaakasuoraan kasvavia. Pienet, valkoiset kukat ovat kerrannaissarjana.

Vuohenputkea viljeltiin jo keskiajalla luostaripuutarhoissa, ja Suomessakin vielä 1900-luvun alkuvuosina.  Heleänvihreitä aluslehtiä hyödynnetään keväällä ensimmäisinä luonnonkasveista. Vielä supussa olevat lehdet ovat raikkaita ja maistuvat parhaimmalta. Vanhemmiten ne sitkistyvät ja väkevöityvät. Vuohenputki sopii erityisesti tomaattiruokiin, salaatteihin, keittoihin, muhennoksiin, pastaan, ohukaisiin, piiraisiin sekä pinaatin tai persiljan tavoin.

 Vuohenputkesta saadaan keltaista ja ruskeaa väriainetta. Kauppayrtti.  Vuohenputki on osattava erottaa pahanhajuisesta myrkkykatkosta.