Kevätesikko (Primula veris) on monivuotinen, 15–30 cm
korkea lehtojen, lehtoniittyjen ja pientareiden lehtiruusukkeellinen ruoho.
Varsi on lehdetön,
karvainen vana. Suppilomainen kukka on kirkkaan keltainen ja
oranssitäpläinen. Toispuolinen kukinto on
4–30-kukkainen sarja. Hedelmä on
kota. Siemenet ovat litteitä, tummia ja nystermäisiä. Kevätesikko on myös koristekasvi
ja viljelykarkulainen.
Monista
muissa kielissä esikon toisintonimi on viitannut taivaan avaimiin. Ruotsalaiset
ovat kutsuneet kevätesikkoa nimillä ’himmelsnyclar’
ja’Sankt Pers nyclar’ ja norjalaiset nimellä ’Marie-nälkebånd’. Nimitysten pohjana on keskiaikaisen
avainnipun ja kevätesikon kukinnon yhdennäköisyys.
Vanhan uskomuksen mukaan Pyhän Pietarin taivaan portin kultaiset avaimet tipahtivat maahan ja putoamiskohtaan kasvoi kullankeltainen kevätesikko. Suomessa lajin kansannimet ovat perua kasvin monipuolisesta hyötykäytöstä, kuten lehmänkieli, orhinpää ja maitokukka. Kansanlääkinnässä hyväntuoksuista juurta on käytetty liman irrottajana ja lisäämään virtsan ja hien eritystä. Kukista on haudutettu teetä, tehty viiniä, ja nuoria lehtiä on syöty salaattina.
Vanhan uskomuksen mukaan Pyhän Pietarin taivaan portin kultaiset avaimet tipahtivat maahan ja putoamiskohtaan kasvoi kullankeltainen kevätesikko. Suomessa lajin kansannimet ovat perua kasvin monipuolisesta hyötykäytöstä, kuten lehmänkieli, orhinpää ja maitokukka. Kansanlääkinnässä hyväntuoksuista juurta on käytetty liman irrottajana ja lisäämään virtsan ja hien eritystä. Kukista on haudutettu teetä, tehty viiniä, ja nuoria lehtiä on syöty salaattina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta minua käyntijäljelläsi. Pyrin vastaamaan jokaiseen viestiin.