Lehtosinijuuri (Mercurialis perennis)

Lehtosinijuuri (Mercurialis perennis) kuuluu tyräkkikasvien heimoon. Se on monivuotinen, kaksikotinen, 25–40 cm korkea lehtojen ja lehtoniittyjen ruoho. Juurakko maanmyötäinen, rönsymäinen, kuivuessaan sinistyvä.

Lehdet ovat hienokarvaisia, tiheään hammaslaitaisia ja tummanvihreitä. Hedelmä on hienokarvainen kota. Lehtosinijuuri on rauhoitettu Ahvenanmaalla.

Lehtosinijuuri kasvaa hemiboreaalisella eli tammivyöhykkeellä.  Se leviää tehokkaasti myös kasvullisesti juurakoiden avulla ja muodostaa sopivilla paikoilla suuriakin kasvustoja. Lehtosinijuuren suomalainen nimi tulee kuivuessaan sinistyvästä juurakosta, jonka myrkyllisyys saadaan häviämään kuivaamalla ja keittämisellä. Kasvin rohdoskäyttö on vanhaa, sillä sen käyttö tunnettiin  jo  antiikin Kreikkassa. Dioskorides esitti lääkekasviteoksessaan, että hedekasveista valmistettu uute lisää mahdollisuuksia saada poikalapsi, emikasviuute parantaa vastaavasti tyttölapsen todennäköisyyttä. Ikävä kyllä hän jätti kertomatta, kummanko vanhemman rohtoa tulisi nauttia ja vieläpä sekoitti hede- ja emikasvit keskenään.
Kuva on omasta puutarhastani, jossa se viihtyy muodostaen tiuhaa maanpeittokasvillisuutta talvion kera.

Meillä se kasvaa talvion ja taponlehden tavoin hieman varjommassa  maanpeitekasvillisuutena lehtomaisessa ympäristössä, jossa kasvaa erilaisia pihlajia, japaninsiipipähkinä, Gingko jne.