Muinaistulokkaat eli arkeofyytit ovat kulkeutuneet maahamme ihmisen toiminnan ansiosta jo esihistoriallisella tai historiallisen ajan alussa. Muinaistulokkaan ja uustulokkaan rajana pidetään Pohjoismaissa 1600-lukua. Kuitenkin eteläinen muinaistulokas saattaa olla pohjoisempana uustulokas eli neofyytti.
Suomessa
muinaistulokkaiksi on luokiteltu yli 200 lajia Suomisen & Hämet-Ahdin
(1993) mukaan, mutta raja kasvien alkuperästä ja leviämistavoista ei kuitenkaan
ole selvä. Pykälän (2001) mukaan osa muinaistulokkaiksi luokitelluista lajeista
Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa mantereella ja etenkin saariston
kalkkipitoisilla alueilla voidaan tulkita myös luonnonvaraisiksi. Pykälän
tulkinnan mukaan muinaistulokkaita olisi maassamme noin 100--150 lajia.
Muinaistulokkaita
voidaan pitää indikaattorilajeina tai signaaleina ihmisen varhaisemmasta
toiminnasta, vaikutuksesta kasvillisuuteen sekä asutuksesta sijaintipaikallaan,
ja niitä voidaan hyödyntää myös arkeologisissa tutkimuksissa kuten
muinaisjäännösten etsinnässä.
Tässäpä joitakin
Tummatulikukka Verbascum
nigrum
Tummatulikukka on kaksi- tai
monivuotinen, 50—100 cm korkuinen, vankkarakenteinen ruoho. Ruodillisten,
tummanvihreiden varsilehtien lapa on puikea. Keltainen kukinto on pitkä, kapea
ja tavallisesti haaraton.
Tummatulikukka
kasvaa harvinaisena Etelä-Suomen kuivilla niityillä, mäenrinteillä ja
kalliorinteillä vanhan asutuksen läheisyydessä usein muinais- ja keskiaikaisten
linnojen, rautakautisen asuinpaikkojen ja kalmistojen läheisyydessä. Laji
lienee hyötynyt laiduntamisesta, vaikka karjalle se ei maistu, mutta
kasvupaikka pysyy avoimena.
Chelidonium majus Keltamo
Keltamo Lammin keskiaikaisen kirkon kivimuurilla
Filipendula vulgaris sikoangervo
Hyoscyamus niger Hullukaali, vanha lääke- ja mahtikasvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta minua käyntijäljelläsi. Pyrin vastaamaan jokaiseen viestiin.