Pohjanruusujuuri

Pohjanruusujuuri

Rhodiola rosea

Pohjanruusujuuri on maksaruohokasvien heimoon kuuluva pohjoinen, monivuotinen ruoho. Paksun juurakon lähes mukulamaiset ja ruusun tuoksuiset suomut ovat punaruskeita. Varren möyheät lehdet ovat litteät. Vaaleankeltaiset kukat ovat latvassa puolipallomaisena viuhkona.  Miellämme tämän kasvin koristekasviksi, mutta se on meidän luonnonvarainen, rauhoitettu tunturikasvi. Itse olen ihaillut sitä Kilpisjärvellä. Ehkä useammin viljelemme punakukkaista idänruusujuurta Rhodiola kirilowii var. rubra.

Kasvin tieteellinen sukunimi tulee kreikan sanasta rhodon, joka viittaa juuren ruusuntuoksuun. Kasvin englanninkielinen nimi golden root kertoo kasvin rohtokäytöstä. Ruusujuurta käytettiin 1700-luvulla keripukin torjuntaan norjalaisten, saamelaisten ja venäläisten keskuudessa. Eskimot ja saamelaiset ovat käyttäneet ruusujuuren versoja vihanneksina ja mausteena sekä kukkia ja juuria väriaineena. Pohjolaan pohjanruusujuuren käyttö tuli ristiretkeläisten tai luostarilaitoksen mukana, ja sitä on viljelty vuosisatoja. Perimätiedon mukaan viikingit vahvistivat ruusujuurella taisteluvoimaa ja kestävyyttä.

Ruusujuuren lehdistä ja nuorista versoista tehdään teetä. Rohtona käytetään juuri, joka on vaikutukseltaan adaptogeeni. Se hidastaa kasvainten kasvua ja alentaa veren glukoosi-, kolesteroli- ja triglyseriditasoa, parantaa muistia, keskittymiskykyä, unen laatua ja mielialaa ja lievittää kipua ja päänsärkyä. Ulkoisesti lehtiä käytetään kääreinä ihovaivoihin. Ruusujuurta on saatavana kuivattuna juurena, juurijauheena, uutteena, alkoholiuutteena sekä pillereinä. Adaptogeenisena kasvina ruusujuuri ei sovi yhtäjaksoiseen käyttöön.