Sienten parissa

Illat ovat kuluneet sienten parissa. Meillä on niitä aika hyvin, kun taas mieheni on maastoillut Luukissa, Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa, mutta niissä sieniä on ollut heikommin.

Karvarousku

 

Isohapero Russula paludosa

Näitä löytyy hyvin mäntykankailta, mahtava maku.

Herkkutatti

Kuvauksellisen herkkutatin löytäminen on työn ja tuskan takana tänä syksynä. Etanat tuhoavat pintakelmun laikkuiseksi. Näitä yritämme löytää viikonloppuna.

Syksyn väriä ja koreutta

Ajattele tämä on tavallinen vaahtera hakkuuaukon laidalla. Kotitiellämme. Eikö ole uskomaton väritys?

Minua tämä ihastutti olemuksellaan.

Tämä kuva on otettu tänään. Jos haluat nähdä laajemmin alueen, niin se löytyy täältä. Kuvasin nuo kuvat viime marraskuussa. Kuvat aukeavat koonsa takia hitaasti. Mutta mitä ei luontokuvien ihailun vuoksi tekisi?

Otin nuo kuvat Vuosi-kuvina haasteeseen. Eikös olekin kauniit kuvat? Ai ei. Outoja makuja. Minä vain niin ihailen tuota maailmanlopun maisemaa, niin paljon, että ajan puoliympyrän mieluiten toiseen suuntaan ja nautin viljelysmaisemasta, vaikka matkaa tulee joitakin kymmeniä metrejä enemmän.

Tämä on pörhösuomuhelokka. Lattari on kiva kirjoittaa Pholiota squarrosa. Ymmärrät varmaan, että ylhäiselle pörhölle ei sovi joku kantopahanen. Nyt pörhö pääsee näkymään ja erottumaan.

Mahtisieni

Katsotaan upeaa sientä eli ukonsieni Macrolepiota procera.

Mieheni on pitämässä sienikurssia Espoossa, joten minäkin pysyn sienissä. Ukonsieni kalskahtaa komealle vai mitä? Syystäkin, sen nimi on peräisin Ukolta. Muinaissuomalainen Ukko ylijumala oli ihmishahmoinen säiden haltija ja ukkosen jumala. Muitakin lajeja on nimetty Ukon mukaan: ukontulikukka, ukonkello, ukkomansikka,  ukonkorento jne. Keksitkö itse?

Kuvat ovat tältä syksyltä / tältä päivältä / kotitieltä / lähimmästä risteyksestä, mutta eri itiöemät.

En käsittele kuviani, joten en tätäkään. Satoi kun saavista.

Syysvuokko ja kirjasta

 

Tervehdin teitä syysvuokon kuvin. Olen tehnyt joskus aiemminkin näin ja teen nytkin.  Ohjaan teidät kirjablogiini tänne. Valokuvaan kirjan sisältöä, jos suinkin ehdin tänään. Pientä herkkutattien suomaa iloa odottelen...

 Löysin tämän  Maahengen kustantaman kirjan muutama viikko sitten. Uskallan suositella tämän lukemista. Ilostuisin teidän kommenteista.  Pidän itse kirjoista, jotka kertovat puutarhojen historista, elävästä kulttuuriperinnöstä, koristekasvien leviämisestä mahtitalojen pihoista myös tavallisen kansan iloksi. Kirjassa kerrotaan paljon kasveista, lajikirjosta, kasvien käytöstä ja niiden mahdollisuuksista. Kirjalla on paljon annettavaa tänäkin päivänä.

Syksyä pihalla

Käydään pihalla ja ihmetellään. Narina ja marinaa.  Ehkä joku on ollut tyytyväinenkin tähän surkeaan kesään, mutta useimmat kasvini eivät. Chilit ovat värisseeet kylmästä. Perovskian kukinta on ala-arvoinen, se rakastaa lämpöä.

Karhunvatukka, osa vihreitä. Ajattele syyskuu, yleensä nämä  kypsyvät heinäkuussa.

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostrophoides 

Kiinanpunapuu on elävä fossiili Gingkon tavoin. Se muistuttaa paljon amerikkalaisia sukulaisiaan suosypressejä (Taxodium). Kummankin suvun puut viihtyvät kosteilla paikoilla, joten kesän kuivuus pahentaa entisestään menestymistä minun kasvupaikalla. Nämä varistavat neulasensa talveksi. Kiinanpunapuu on ollut mielissään tästä kesästä, että on ollut kivaa. Tämän kuvaaminen on hankalaa, sillä tuon värin saaminen kuvaan ei ole helppia. Sen vihreys on niin heleää.

Tämä on hyvä kuva läheltä, mutta tässä väri ei ole hyvä. Ylemmissä väri on oikea.

Lyhtykoiso

Kaukana on lyhtykoison värittyminen. Odotellaan.

 Helmipihlaja. Sorbus koehneana.

Helmipihlajan valkoiset marjat ovat kauniit. Laji on pieni ja siro.

Aktinidia kolomikta kiinanlaikkuköynnös

Aralia elata piikkiaralia, pirunkeppi.

Tämä viihtyy hyvin meillä. Yleensä lehdet varisevat 1.9. Hah. Katsotaan viikonloppuna tilanne. Syysväristä ei yleensä ehdi nauttia.  

Vitis amurensin Amurinviini 

Varsin vihreät marjat.