Eipä tässä muutakaan voi

Eipä tässä muutakaan voi. Palataan keväällä, jos siltä tuntuu. Meillä ei vain ole pihassa kukkina muita kuin törröt tähän aikaan vuodesta. Itse olisin innostunut niistä. En saa arksin kuvia päiväsaikaan.

Talventörröttäjät kuvina osa 1

Päätin testata lukemaani kirjaa käytännössä. Yllättävän hyvin tämä toimii. Monet kasvit ovat tunnistettavissa, kun hetken jaksaa keskittyä. En vain jaksa innostua vielä kesäkasveista tässä vaiheessa talvea. En esikasvattele kasveja, joitakin siemenpusseja hankin keväällä. Olen varsin maltillinen.
Aikani ei riittäisi taimikasvatukseen, eikä edes into. Laitan joihinkin kesäkuvan mukaan, kaikista varmaan olisi, mutta asemien kaivelu vie aikaa.  Yllättävän paljon voi löytää katsomalla hieman tarkemmin ympäristöään.
 Luonnonkasveilla on paljon annettavaa.

Tämä viikkohan on kirjastojen luontoviikko.

Luonto lainassa teemaviikkoa vietetään ympäri maan viikolla 7 eli 15.–21.2.2016.

 

Achillea millefolium siankärsämö

 Seittitakiainen (Arctium tomentosum) 

 Artemisia vulgaris pujo

Kesäinen pujo

Campanula rapunculoides vuohenkello

  

Ystävän päivä 14.2

Kirjojen parissa edelleen. Aloittelen lukemisen tänään 16.00. En haali sivuja, mutta luesken. Viime vuonna sain Jo wainin, punatabbynaamio herramme. Kiitos Tepa.

Hyvää ystävänpäivää kaikille. 

Kirjapinoni saattaa vielä muuttua, mutta kepeitä, ohuita olen etsinyt lukupinoon.

Päätin lähteä mukaan kirjabloggaajien ystävänpäivän lukumaratoniin sunnuntaina 14.2.2016. Haastetta emännöi Yöpöydän kirjat -blogin Niina.

Ystävänpäivän lukumaraton

Haasteen säännöt

• Ilmoita osallistumisestasi tämän postauksen kommenttikenttään.
• Lukumaratonin pituus on 24 tuntia. Maratonin voi aloittaa mihin kellonaikaan vain, myös edeltävänä päivänä, kunhan osa suorituksesta osuu varsinaiselle maratonpäivälle. Voit esimerkiksi aloittaa jo lauantaina 13.2.2016 klo 12.00, jolloin maraton loppuu osaltasi 14.2.2016 klo 12.00. Maratonin tulee kuitenkin päättyä viimeistään ennen keskiyötä 15.2.2016.
• Jaloittelu-, ruoka- ja lepotaukoja saa pitää tarpeen mukaan, mutta niihin käytetty aika lasketaan mukaan kokonaissuoritusaikaan.
• Voit halutessasi kirjoittaa blogissasi päivittyvää postausta maratonkuulumisistasi, mutta riittää, jos kirjoitat maratonistasi koostepostauksen. Kirjaa ylös lukemasi sivumäärä ja teoslistasi ja ilmoita ne julkisesti blogissasi. Jos sinulla ei ole omaa blogia, voit ilmoittaa lukemasi sivumäärän ja halutessasi myös kirjat tämän postauksen kommenttikenttään. Haasteen emäntä tekee koosteen, johon kirjataan kaikki osallistuneet blogit ja yhteinen luettu sivumäärä. 
• Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten vain! Luetpa siis esimerkiksi sarjakuvaa bussissa lukulaitteelta tai kivikovaa klassikkoa kotisohvalla, ovat kaikki tyylit vapaita. 
• Lukumaratonin edistymisestä voi raportoida myös somessa. Maratonin hashtagina on käytössä perinteinen #lukumaraton 

Oma kirjatilanteeni on hyvin avoin vielä tässä vaiheessa, koska en tiedä, mitä kirjoja ehdin saada kasaan viikonloppuun mennessä. En tavoittele kirjojen lukumäärää tai sivuja.  Laitan muutaman mahdollisen kirjan, joita olen ajatellut lukevani. Minulla on pakko olla vaihtoehtoja, sillä yhdellä lukumaratonilla keskeytin kirjan.

Aloitan tällä kirjalla

Sun-mi Hwang Kana joka tahtoi lentää (140 s.)

 Saatan lukea myös tämän  Takashi Hiraide: Kissavieras (152 s.)

Lukuvuoroa odottavat myös nämä: 

Irène Némirovsky  Tanssiaiset  (77s.)

Romain Puértolas Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven

Ari-Pekka Huhta Talventörröttäjät

En ole innostunut laisinkaan kesäkuvista, joten päädyin tuomaan muutaman kirjan iloksenne.
Ensimmäisena esittelen kirjan talventörröttäjistä.

 Lähde talven kasviretkelle!

Ari-Pekka Huhta työskentelee yliopisto-opettajana Turun yliopiston biologian laitoksella. 

Kasvit talviasuissaan on kiva aihe. En ole paljon harrastanut kasveja talviasuisina, eniten olen kuvannut havupuita. Talvidendrologiaan olen joillain kursseilla tutustunut, mutta enemmän se on koskenut puiden ja pensaiden runkoja ja hedelmyksiä. Oma kotitie on itselläni hyvä aloituskohde kasvien tarkkailuun vähälumisina talvina. Tutulla kasvupaikalla on jokin käsitys potentiaalisista kasvilajeista ja toisaalta kohteen lajisto on mielenkiintoinen vanhan asutuksen takia.  Edes lupiinit tai kurttulehtiruusu eivät majaile tällä tiellä.

Talviasuisten heinien ja ruohojen tunnistamiseen tarkoitettu teos vaikuttaakin jo haasteellisemmalle. Syksyn lehtien värikirjo keltaisesta leiskuvan punaiseen on hävinnyt. On vain lumen päällystämiä harmaita ja ruosteisia varsia, sarjoja, mykeröitä, viuhkoja ja huiskiloita. Jos hajotat talviasuisen hedelmän, saatat löytää sen sisältä siemeniä, joiden värit ja muoto ovat mitä ihmeellisempiä: harmaita, mustia, kellertäviä, ruskeita punertavia, suuria, pieniä, litteitä, pyöreitä, kurkkumaisia, nystypintaisia, sileitä, siivekkäitä, sukasellisia jne.

Huhdan Talventörröttäjät-kirja johdattaa havainnoimaan niitä lukuisia kasveja, jotka kurottavat kuivuneet vartensa ja kukintonsa siemenineen lumenpinnan yläpuolelle. Teoksessa esitellään 72 yksityiskohtaista laji- tai sukukuvausta. Useimmat esiteltävät lajit viihtyvät aivan lähiluonnossa. Kasvien tunnistaminen helpottamiseksi esiteltävät lajit esitellään kasvupaikoittain. Kasvupaikkoina ovat mm. joutomaat, rannat, niityt ja metsät. Itselleni tutuimmat habitaatit ovat olleet kedot, niityt, kulttuuriympäristöt, perinnemaisemat ja pohjoisen suot.  Alun johdannossa on 33 kuvaa lajeista, joista ei ole tarkempaa lajikuvausta. Samoin kirjan lopussa on pikkukuvia kukinnoista, hedelmistä ja siemenistä, joista 98 lajia on sellaisia, joita ei ole lajikuvauksissa. Tauluissa 22-23 on esitetty siementen tunnistuskaavio Suomen luonnon tyypillisimmille talventörröttäjille. 

Kasvupaikka antaa usein ensimmäisen vinkin lajista. Talventörröttäjiä tunnistetaan kiinnittämällä huomio kasvien yleisvaikutelmaan, kokoon, kasvutapaan ja muotoon sekä varren ulkonäköön, kukinnon muotoon, lehtien ja kukkien jäänteisiin sekä hedelmän muotoon. Hedelmä on kypsynyt sikiäin ja mikä tahansa sitä ympäröinyt kasvinosa, jonka sisällä on siemen tai siemeniä. Jotkut lajit ovat hankalia määriteltäviä kesälläkin, joten talvi ei ainakaan tee helpommaksi hierakoiden, horsmien tai heinien toisistaan erottamista.  Jätän hierakat kesälläkin oman onnensa nojaan. Toki paljon auttaa, jos ennestään tuntee kasvit kesäisessä ilmiasussaan. Kasvupaikan jälkeen kannattaa aistia murskatun kasvinosan tuoksua (savu, aromaattinen, lääkemäinen ym.). Sarjakukkaisia ei saa maistella, koska osa niistä on tappavan myrkyllisiä ja ne ovat sitä talvellakin. Sen sijaa heinäkasveilla maistelusta voi olla apua (esim. kumariini).

Kirjassa kerrotaan myös talventörröttäjien elintavoista. Talventörröttäjiksi kutsutaan ruohovartisia kasveja, joiden kuolleet osat säilyvät pystyssä läpi syksyn viimojen pitkälle talveen, jopa seuraavaan kasvukauteen asti. Kasvitieteellisin termein määriteltynä talventörröttäjät ovat talvisiementäjiä, joiden siemenistä ainakin osa varisee vasta talvella. Kevättalvinen hankikanto onkin mitä parhain leviämistie ja siksi lumettomista talvista on haittaa kasvin leviämiselle. Toki pikkulinnut ovat keksineet hyödyntää osan talventörröttäjien siementuotannosta. Suomen kasvistosta talvisiementäjiä on parisensataa lajia, mutta vain osa näistä levittää siemenensä yksinomaan talvella. Erityisen runsaasti ruohovartisia talvisiementäjiä on kohokkikasvien, ristikukkaisten, sarjakukkaisten, naamakukkaisten ja asterikasvien heimoissa. Näyttäviä ja kookkaita ruohovartisia talvisiementäjiä ovat ohdakkeet, takiaiset, kaunokit, pujo, koiranputki, nokkonen, pietaryrtti, osmankäämi sekä hierakat. Järviruo’on lisäksi heinäkasvien heimosta helpommin tunnistettavia ovat kastikat, ruokohelpi ja rantavehnä.

Monivuotiset kasvit selviävät talven yli ruusukkeiden tai maanalaisten juurakoiden avulla, osa talvehtii vihreinä lumen alla. Kasvit voidaan jakaa ryhmiin niiden talvehtimistavan mukaan. Ilmitalvehtijoilla eli fanerofyyteillä silmut tai talven yli vihreinä säilyvät lehdet sijaitsevat korkealla maanpinnan yläpuolella. Fanerofyyttejä ovat puut ja pensaat. Matalatalvehtijat eli kamefyytit ovat kasveja, joiden silmut tai talven yli säilyvät lehdet sijaitsevat lähellä  maanpinnan tasoa, kuitenkin selvästi sen yläpuolella.  Kamefyyttejä ovat varvut sekä ainavihannat ruohot, kuten talvikit. Puolipiilijöiden eli hemikryptofyyttien silmut talvehtivat aivan maanrajassa ja piilotalvehtijoiden eli kryptofyyttien puolestaan maan sisällä. Vielä puhutaan terofyyteistä, joilla tarkoitetaan siemeninä talvehtivia yksivuotisia kasveja.

Kasvientuntemus huonontui, kun kouluissa luovuttiin kasvien keräämisestä, mutta nyt siihen on palattu uusin vapaaehtoisemmin keinoin esimerkiksi nettikasvion osalta.            
    

                

Talventörröttäjissä on tunnistamisen helpottamiseksi talvikuvan rinnalla myös kesäkuva.
Talventörröttäjät –kirja palvelee sekä aloittelevaa että pidemmälle ehtinyttä harrastajaa. 

Olet tehnyt upean kirjan AP.

Ari-Pekka Huhta  Talventörröttäjät

Vastapaino 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.

Talveen väsähtänyt

Hukkateillä

En ole hukkaantunut mihinkään, mutta luonto, lumi, jää, liukkaus eivät vain innosta. Kesäkukkiakaan en jaksa kaivella koneen sisuksista. Sairastin aivan kamalan mahataudin, en jaksanut kuin lukea. Luin peräti neljä dekkaria.  Palajan taas kommentoimaan muidenkin blogeja. 
Olen vääntänyt sienitekstiä asemiinsa, mutta en minä siitäkään kertoisi sen enempää. Kaikki aikanaan. Sain eilen inspiksen tai siis tulin tilanteeseen, että yhteystietoni näyttäisi tyhjälle, ellen voisi laittaa kotisivua.  Oli siis aika saada pennut säällisiksi. Tai paremminkin Hämärinkäinen. Nyt se kiusaa muita, että te ette ole mitään. No kyllä muutkin ovat jo seuraavassa vaiheessa.  Tosin tuon kolmikon kanssa mietin niiden värejä hartaasti.

Some

 Syöksyin tuossa ajastuskulussa johonkin rotkoon. Ajatus kotisivusta tuntui lapselliselle. Tunsin itseni myös liian kiireiseksi. Ennen kaikkea olen kulkenut tuon tien loppuun, ei sitä. Kasvoin vain siitä ulos, kun jokaisella oli samat sivut englanniksi ja suomeksi.

Minulla oli kotisivut vuodesta 1995, hienot ja aina uudistuvat. Täydelliset.  Ystäväni toteutti, kun omat taidot eivät enää riittäneet. Ratkaisin ongelman vähäksi aikaa ja avasin uuden blogin. Hah, en todellakaan kaipaa uutta blogia, mutta voisin joskus päivittää sitä. Mutta minä tein tuon ilman apuja, minä itse. Toisaalta ulkopuolinen näkee sieltä, millainen on kattien tausta, ymmärtää kokemuksen jne.  Toivon mukaan.

Saatte huvittaa itseänne ihan rauhassa vierailemalla siellä.  Ei tuossa mennyt kuin parikymmentä vuotta ympäri Suomea, Baltiaa ja Venäjää ym. Pentue joskus omaksi iloksi, että ei olla kohta kaksin. 

 Blogi

Yritettiin välillä jenkkitouhuakin, mutta pentujen rekisteröinti oli ihan ufoa. Selittää nyt ostajalle, että tämä seteli on rekkakirja tai kyllä ne ovat rekattu, mutta ei mitään paprua. Toista se on, että saa maksaa omalta työpöydältä nettiin ja rakentaa paprut Omakissassa peläten unohtavansa ”noviisina” jotain. Ja pian postilaatikkoon tipahtaa hieno rekkari jokaiselle.

Täältä pääset huvittamaan itseäsi. Keskenhän se on ja puuttuu vielä tärkeitäkin kuvia. Ja Hallan kuva. Jotain oli valmiina, mutta rotumääritelmäkin jonkin vanhan koneen syövereissä.

Galleria

Huomaan, että yksi sivu on erityisen rakas. Että minun täytyikin tehdä tuo juttu ihan tuon takia.  Kiusallani laitoin Maagin ekaksi. Jos minulla olisi kotikissa, olisin laittanut sen. Ei minulla ole yhtään lukijaa. En edes tiedä, että tuleeko edes? Teen jonkin verran kissakirjojen esittelyjä ja ajattelin niputella niitä tuonne. Ja ehkä kuvailen tulevaisuudessa kattejani enemmän.

Sellaista minä olen puuhannut.