Amiraalin seurassa

On hän hieno. On. Varovasti kauempaa lähentyen. Sunnuntain lumoa.

Valvotko kanssani ja viikonlopun herkkuja

Kauniit, marjaisat pihlajat

Omppujen iloa

Laitan kolme kirjalinkkiä tähän. 

Olisin tietysti kovin otettu kommenteistanne.! 

 Otsikkoni on Valvotko kanssani? En toivo kenenkään vastaavan kyllä. Eli sellainen saa kipittää kurkkaamaan seuraavaa, joka onkin jo paljon "kivempi". Kaikesta huolimatta kerron tästä Leeni Peltosen kirjasta Valvomo, että se on erittäin hyvä kirja, hyvin kirjoitettu. Olen lukenut monia oppaita, joilla on lennokas nimi, mutta tämän kirjan sisällöstä pidän. Pääset tästä esittelyyni. Jokainen univaikeuksia kokenut tietää, miltä tuntuvat unettomat yöt.

Toisena linkkinä on Lise Finckenhagenin kirja Letut ja pannukakut. Odotin kirjaa kovasti, sillä ihastuin kustantajan esittelyyn. Kirja on ilmestynyt äskettäin. Pääset lukemaan esittelyni tästä. Tämä norjalainen kirja soveltuu erinomaisesti meidän oloihin.

Ehdin jo kokeillakin tämän kirjan ohjeita.

Viikonloppuna nautimme mascarponetäytteisistä pistaasipähkinäkääröistä. Kaura-banaanipannukakkuja kokeilen tänään. 

Kuvat ovat omiani ja toivon niiden välittävän lettujen herkullisuutta.

Mascarponetäytteisiä pistaasipähkinäkääröjä.

 Lettuja paistettujen omenien, rusinoiden ja pistaasipähkinöiden kera

Kolmantena laitan vielä yhden kirjalinkin. Löydät täältä Katariina Vuoren teoksen Kukkaisruokaa esittelyn. Kirja on uusi ja suosittelen sitä. Hallitsen itse aihealueen, joten voit luottaa suositteluuni, en tunne tekijää tms. Olen hyvin kriittinen näiden kasvikirjojen kanssa. Sienikirjojen kanssa olen kurjempi. Puolisoni oli eilen assarina ja sanoi opiskelijalle, että sulla on hyvä kirja. Tämä katsoi kirjan kannesta tekijät ja taisi ymmärtää...

Lyhtykoiso Physalis alkekengi

Lyhtykoison (Physalis alkekengi) oranssi väri on kehittymässä.  Laji tunnetaan  meillä myös lyhtykukkana ja juutalaiskirsikkana. Lyhtykoisoa viljellään meillä monivuotisena koristekasvina.  Se sopii kuivattavaksi ja säilyttää värinsä kuivattuna. 

Lyhtykoiso kukkii kellanvalkoisin, vaatimattomin kukin heinä–elokuussa. Sitä viljellään erityisesti hedelmää suojaavien koristeellisten oranssinpunaisten verhiöiden eli ”lyhtyjen” vuoksi. Pallomainen hedelmä on kiiltäväpintainen marja ja sisältä kuin minitomaatti siemenineen. En hennonut avata vielä yhtäkään lyhtyä. Odotellaan.Kesän lopulla se kukkapenkin todellinen kaunotar. 

Ennen vanhaan lyhtykoisoa kansanlääkinnässä.  Raa’at marjat sisältävät myrkyllistä solaniinia. 

Lyhtykoiso viihtyy aurinkoisessa paikassa, runsasravinteisessa, tuoreessa vettä läpäisevässä maassa.  

Lyhtykoiso on perinnekasvi.  Professori Elias Tillandz mainitsee sen jo vuonna 1673 Turun seudun kasveissa.

Laitan verrokiksi vanhoja kuvia, jotka on otettu vasta 29.9. En halua käyttää valmiita kuvia ennen aikojaan. Lyhtykoisot ovat tähän aikaan vihreitä ja saamassa oranssin väriä. Punaisia ne ovat vasta syyskuussa.

Pirunkeppi ym.

Kuvattavaa ei paljon ole. Aralia elata eli piikkiaralia on hieno. Siitä aistii kesän lopun. Se kellastuu pian ja lehdet putoavat syyskuun ensimmäisellä viikolla. Se on edustava pikkupuu.

Punahatut jaksavat iloita.

Omenien iloa