Joulu on tältä erää ohi, vuosi vaihtunut ja kevät tulossa. Alamme siis valmistautua tulevaan kevääseen. Muistellaanpa nimistöä.
Tieteellinen
nimi:
Tieteelliset nimet ovat kansainvälisiä, ja ne perustuvat Carl
Linnén kehittämään binääriseen eli kaksinimijärjestelmään. Nimet
ovat peräisin lähinnä antiikin kielistä kuten latinasta, kreikasta ja arabiasta.
Tämän takia on väärin puhua latinankielisestä nimistä tarkoitettaessa kasvin
tieteellistä nimeä, vaikka puhekielessä puhumme lattareista. Lajitasolla tieteellinen nimi koostuu kahdesta osasta:
suvun nimi ja lajimäärite (epiteetti).
Kustakin
lajista käytetään aina vanhinta, nimeämisen aikana voimassa olleiden
nimistösääntöjen mukaisesti annettua nimeä etusijaperiaatteen eli
prioriteettiperiaatteen mukaisesti. Kasvien nimistön lähtökohtina ovat Linnén
teos Species
plantarum (1753). Tieteellinen nimistö ei ole kuitenkaan muuttumaton,
vaikka periaatteena onkin, että kerran annettua nimeä ei muuteta. Muutoksia joudutaan tekemään, jos havaitaan,
että laji onkin kuvattu toisaalla eri nimellä tai saadaan uutta tietoa sukulaisuussuhteista.
Tällöin vakiintunutkin nimi joudutaan vaihtamaan. Vanhimman tieteellisen nimen
jälkeen tai nimistösääntöjen vastaisesti annetut nimet jäävät oikean nimen
synonyymeiksi. Etenkin tieteellisissä teksteissä tieteellinen nimi, alalaji,
muoto ja muunnos kursivoidaan, mutta lajiketta tai lajiryhmää ei. Tiedejargoni voi kuulostaa työläälle, mutta se on välttämätöntä.
Tieteellisten nimien osaaminen avaa mahdollisuudet
ulkomaisten puutarhakirjojen ja siemenluetteloiden hyödyntämiseen. Hyvin pian
harrastajakin tulee tutuiksi näiden nimien kanssa. Lajikkeesta ’Fastigiata’ voi päätellä lajin olevan
pilarimainen, ja ’Pendula’ ilmaisee lajin olevan riippapuu. Myös
valokuvauksessa kasvikuvasta tulee paljon luotettavampi tieteellisen nimen
kanssa, ja siihen tulisi pyrkiä niin harrastevalokuvaajana kuin etenkin ammattivalokuvaajana. Periaatteessa kuva on olemassa vain nimettynä ja näytteenä, jos ajatellaan tieteellistä hyötykäyttöä. Kukaan ei ota sinua vakavasti, jos tarjoat aurinkomalikan Leucopaxillus subzonalis kuvaa ilman näytettä. Esimerkiksi muinoin metsäurakoitsijaa ei otettu kovin vakavasti, kun hän kertoi tuhoavansa siperiankärhön Clematis alpina ssp. sibirica esiintymää Tervolassa vuonna 1977. Paikalle meno varmisti hassun väitteen. Tätä ennen dagsmarkilainen maanmittari Gunnar Gröndahl oli löytänyt tasan kolmekymmentä vuotta aiemmin tämän lajin 16. heinäkuuta 1947 Lapväärtistä. Tervolan Peuran kasvupaikka on suojeltu nykyään.
Alempi kuva on aito.
Auktorit
Tieteellisen nimen täydelliseen
esitystapaan kuuluu suvun nimen ja lajimääritteen lisäksi myös lajin kuvaajan
eli auktorin nimi tai nimilyhenne. Esimerkiksi
rauduskoivun tieteellinen nimi on Betula pendula Roth auktorin kera.
Nimilyhenteestä on olemassa virallinen luettelo. Esimerkiksi Linné lyhennetään iso L. eli Juniperus communis L. kotikataja. Auktori
on ensimmäisenä hyväksyttävällä tavalla esittänyt lajin kuvauksen.
Heimo:
Kaikki kasvit on luokiteltu heimoihin.
Jokainen heimo sisältää sukuja, joilla on samanlaisia ominaisuuksia. Läheiset
lajit kuten orapihlaja ja pihlajat kuuluvat eri sukuihin, mutta ruusukasvien
Rosaceae heimoon.
Heimon tieteellisen nimen päätteenä on kasveilla
-aceae.
Suku:
Suku muodostaa tieteellisen nimen ensimmäisen osan, ns.
sukunimen. Suvun nimi kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella substantiivina. Samaan
sukuun voi kuulua sekä puuvartisia että ruohovartisia lajeja. Esimerkiksi
punamarjakanukka Cornus mas ja
ruohokanukka Cornus suecica kuuluvat
kumpikin sukuun kanukat, Cornus. Sukunimen
perustana on usein kunnianosoitus kasvin löytäjää ja lajeja tieteelle
kuvanneita kohtaan.
Ruohokanukka Ajoksen rantaniityllä. Minkä väriset kukat ruohokanukalla on? Näetkö valkoisena?
Valkoiset ovat terälehtimäisiä ylälehtiä.
Laji:
Lajinimi on kasvin sukunimen jälkeen, ja
se kirjoitetaan aina pienellä alkukirjaimella. Lajinimi voi kuvata
alkuperäistä maantieteellistä aluetta, jossa laji kasvaa luontaisena, kasvin
kasvupaikkaa eli habitaattia, kokoa, kasvutapaa, kukan väriä, isäntää jne. Esimerkiksi
hokkaidonvaahtera Acer japonicum kertoo, että laji on kotoisin Japanista.
Taksoni
Taksoni
on mikä tahansa kasvikunnan taksonomisen hierarkian ryhmä kuten alalaji tai
suku, jolle on annettu tieteellinen nimi.
Alalaji
(subsp.):
Alalajista käytetään lyhennettä subsp.
Se on lyhenne latinankielen alalajia tarkoittavasta sanasta ’subspecies’. Huom. subsp., var. jne. eivät kursivoidu.
Esimerkiksi mongolianvaahtera
Acer
tataricum subsp. ginnala. Alalajeilla on usein oma
levinneisyysalue, joka on vain osin päällekkäinen.
Muunnos
(var.):
Muunnos merkitään lyhenteellä var., joka
on lyhenne latinankielen sanasta ’varietas’.
Esimerkiksi
visakoivu Betula pendula var. carelica on rauduskoivun perinnöllinen muunnos.
Muoto
(forma tai f.):
Muoto poikkeaa vain yhden
tai muutaman ominaisuuden perusteella esimerkiksi kukan värin tai lehtien
liuskaisuuden perusteella Esimerkiksi pirkkalankoivu, Betula
pendula forma bircalensis on rauduskoivun
liuskalehtinen muoto.
Lajike
Lajikkeet voivat olla luontaisesti syntyneitä
erikoismuotoja tai tietoisen jalostuksen tuotteita. Tällaisen lajikkeen
tieteellinen nimi koostuu tieteellisestä nimestä, ja sitä seuraavasta yksinkertaisten lainausmerkkien
välissä olevasta lajikenimestä, joka kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Esimerkiksi veripyökki Fagus sylvatica
’Atropunicea’ on euroopanpyökin punalehtinen lajike. Jälkeläiset ovat samanlaisia perimältään, sillä lajike on
lähtöisin yleensä yhdestä yksilöstä tai muutamasta samankaltaisesta kloonista,
joita lisätään mm. kasvullisesti pistokkaista, vesoista tai mikrolisäyksenä
silmuista. Apomiktisesti
eli ilman hedelmöitystä lisääntyviä lajeja voidaan lisätä myös siemenistä
Lajikeryhmä
Lajikeryhmä kirjoitetaan aina isolla
kirjaimella. Esimerkki Malus Purpurea-ryhmä purppuraomenapuu
Risteymät
Risteymät eli hybridit
ilmaistaan käyttämällä risteytymän merkkinä pientä vinoristiä × kantalajien
nimien välissä, ei x-kirjainta. Jos
risteytymän osapuolia ei tunneta, ×-merkkiä ei käytetä.
Esimerkiksi
berliininpoppeli Populus × berolinensis
on laakeripoppelin ja pyramidipoppelin
risteymä.