Vaihteeksi me

Laitoin Talvikirja-esittelyn, mutta se ei kiinnostanut. Laitan pian kasvikirjan viikolla, jos se kiinnostaisi, mutta tähän väliin valokuvia. En jaksa kuvata talvea, kun en voi sietää sitä.

Eilen yritin ottaa muutamia kuvia, mutta lopputulos oli tämä. Eipä ole häävi. En käsittele kuvia, sillä standardi ei saa muuttua näissä kuvissa. Tämä ei ole edes suomalaisten kuvien ongelma facebookissa.  Silmien väriin tai rajoihin en koske ikinä.  Maailmalla silmät tehdään luonnottoman sinisiksi.  En minä roskaa sinne tunge eli yritän saada nätit kuvat.  

Nyt kerron siis kisukuvista.  Toisilla on tosi upeita kuvia tuolla maailmalla. En edes yritä niitä. Studiokuvat ovat erikseen. En edes tykkää kissojen kuvaamisesta. Jonkin verran haluan tallentaa muistoja kissoistani. Nämä kuvat ovat erityisen rakkaita, koska moneen vuoteen ei ole ollut pentuja.

Kammoksun erityisesti silmien väriä.  En halua luoda illuusiota kenellekään. Ostin vuonna 1995 ihanimman kissan, mitä maa päällään kantaa. Ei ollut nettiä, vaan Beatrice lähetti A4:sen, jossa oli Zorron sukat päältä ja alta. Tuo kuva on yhä minulla. Se kuvasi katin täydellisesti, uskalsin ostaa näkemättä. Eräs tuttuni nouti kissan. Ihmisen sanaan oli pakko luottaa ja hakija oli ammattilainen. Valkoisten osien on oltava standardin mukaiset ja standardi on millien tarkka.

Osaan käyttää jonkin verran kuvankäsittelyä, mutta minun ei tulisi mielenkään koskea tassujen rajoihin, sillä koen sen huijaamiseksi.  Mieluummin yritän tarpeeksi kauan, että saan kuvan, joka näyttää ok.

Tässä ovat Dharma, Freya ja Jo Wain eli vanhat tutut.

 Dharma

 Freya

 Jo Wain

Tämä menee jo vakavaksi, sillä kuvassa pitäisi olla Eastern Guardian, Purple Talisman ja Coral Phoenix.  No ei ole kuin kaksi kuvassa.  Varsin vauhdikkaita.  Olin antanut juuri ruokaa ja juoksutunti oli ohi eli sain hieman väsähtämään. Parhaimmillaan kolme, taidan ottaaa loparit tästä hommasta... Yhden vielä saisi kuvaan...

Tämä kolmikko vaatii aika paljon uskoa itseensä, sillä olen vakuuttunut, että nämä ovat tyttöjä. Se on ihan yks hailee, että nämä ovat rotusellaisia, sillä se on ihan sama maatiaisissa.  Meillä on ollut maatiainen, joka eli ihan samoilla ehdoilla. Kissa kuin kissa.  Halusimme kulkea näyttelyissä, joten siksi rotusellainen. Olen haaveillut punaisesta maatiaisesta tai tilkkutäkistä, jossa väri olisi sekaisin eikä laikkuina. 

Kun katsotte kattia, jossa on valkoisia, mustia ja punaisia laikkuja, niin edessänne on tyttö.  Kilpikonna väriltään.  Näin kerran uskomattoman sinikilpikonnauroksen, se oli maatiainen ja valtava. Kun näette punaisen maatiaisen, se on todennäköisesti uros. Punainen väri on sukupuoleen sitoutunut. Tämä pentue on tehty pakottamalla eli punainen kertaa punainen. Olen fanaattinen punaisten kissojen suhteen, jos olet facebook-kamuni, niin et ihmettele (Chititan Red Arrow ja Chiritan Reishi Goddess.)

Ja että miksi Dharman kuva?

Siis Hämärinkäisen takia. 

Ai, että vakava. Olisit itsekin, jos tietäisit, että kuvasi tungetaan nettiin. Vielä kesken leikin häiritään.

Talvikirja Suomen talvi

Pysytellään nyt lumessa ja talvessa. Tuon muutaman talvisen kirjan viikon alkuun. Toinen kirja on kasveihin liittyvä.

Suomen talvi –nimisiä kirjoja on ilmestynyt aiemminkin, omasta hyllystäkin löytyy Y.A. Jäntin ja Martti Haavion toimittama (WSOY 1946) Suomen talvi, joka on runo- ja kuvakirja sekä Paavo Havaksen ja Seppo Sulkavan Suomen luonnon talvi (Kirjayhtymä 1987), joka on täydellinen käsikirja talvesta. Suomen talvi – päivästä päivään -kirjassa käsitellään paljon muutakin kuin talvea (Kalevala, Runeberg, Monte Carlon ralli, Penkkarit). Teos muistuttaa rakenteeltaan Kustaa Vilkunan Vuotuista ajantietoa sekä Johannes Häyhän Vuodenaikoja.

 
Talvella luonto lepää, mutta pitkään ja pimeään vuodenaikaan mahtuu niin arkea kuin juhlaa. Suomen talvi kertoo jokaisesta talvipäivästä joulukuun ensimmäisestä helmikuun viimeiseen.

Kirjassa perehdytään talven tapahtumiin, talvisten juhlahetkien resepteihin, luonnonilmiöihin, esimerkiksi revontuliin, suomen moninaiseen lumisanastoon, pikkulintujen ruokintaan, talvilintulaskentaan, talvikalastukseen ja erilaisiin talviaskareihin. 

Vietämme loppiaista, puhumme Tapaninpäivästä, Härkäviikoista, Nuutista ja Tuomaan päivästä, mutta, miten hyvin tiedämme tapahtumien taustan? Entä tunnetko sanonnan pitkiä pellavia? Monet kirjan sanonnat ovat tuttuja, vaikka monen sanonnan tausta onkin unohtunut, joten kirjasta on paljon iloa. 

Tammikuun 17. kohdalla kerrotaan Pyhä Antoniuksesta. Häntä pidetään luostarijärjestelmän ja ensimmäisen luostarin perustajana. Pyhä Antonius tunnetaan köyhien suojeluspyhimyksenä,  mutta tiesitkö, että Suomessa hänet tunnettiin myös sikojen suojeluspyhimyksenä. Pyhä Antonius onkin kuvattu usein sian kanssa. Vanhan kansan ruokapöytään on Antoniuksen päivänä, hullunkurista kyllä, kuulunut possuruoka ja erityisesti siansorkat. Päivään liittyvä perinne on kuitenkin säilynyt huonosti suomalaisessa kansanperinteessä. Pyhää Antoniusta esittävä kalkkimaalaus on säilynyt Kalannin kirkossa. Holvien maalaukset on tehty vuosina 1470-1471.

Helmikuu helistää -sivulla ihmettelin sademäärää Kaisaniemessä ja Sodankylässä. Helmikuun 2. päivä on kynttilänpäivä. Tiesitkö. että kynttilänpäivä oli alkujaan Neitsyt Marian puhdistautumisen päivä eli silloin Maria meni temppeliin ensimmäisen kerran Jeesuksen syntymän jälkeen. 

Helmikuun 5. on Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin päivä. Runebergin tuotannolla oli suuri merkitys kansallistunteen synnylle Suomessa. Runebergin pääteoksen Vänrikki Stoolin tarinoiden avausrunosta Maamme on myöhemmin sävelletty Suomen kansallislaulu. Runebergin kuoleman jälkeen (1877) Porvoon Empirekaupunginosassa sijainnut koti muutettiin kotimuseoksi, missä tarkoituksessa se edelleen palvelee. Kotimuseoon kuuluu myös kaunis puutarha.

Hyasintista Helleborukseen (16.12.) esittelee kasveja kertoen niihin liittyvästä symboliikasta, tosin botaanista tietoa korostaen. Eläinten talvi (14.12.) ja Talventörröttäjät (18.1.) ovat kiinteä osa Suomen talvea ja sisältävät tietoa mielenkiintoisista asioista. Yksi talventörröttäjistä on siankärsämö, jonka siemenistä osa varisee vasta talvella hangelle tuulen levitettäväksi. Näyttävin puolestaan lienee mahtipontinen osmankäämi. Kirjan lopussa tai alussa olisi saanut olla sisällysluettelo. 

Suomen talvi luo valoa pimeisiin iltoihin, kirpeisiin pakkaspäiviin ja houkuttelee talven riemuihin. 

Sikosaari ja Ruskis

Sikosaari rajautuu Ruskiksen ruovikkoalueeseen. Sikosaaren itäosassa on 1,5 kilometrin mittainen luontopolku, joka kulkee metsä- ja merenrantamaisemissa. Sen kiertäminen kestää vajaan kaksi tuntia. Täälläkin oli joka paikassa ihmisiä, jäällä kulkijoita,  joella kuhastajia, väkeä tulossa tai menossa  lintutorneille Alueella on kaksi lintutornia. Ja aurinko helli kulkijoita.

Huom. Pääset tästä kirjablogin puolelle ja sen sunntaiseen retkeen, joka ei pelkiä kuvia.  Se tarjoaa virtuaalisen retken merkittäviin kohteisiin.

Ruovikkoa ei siis kaislikkoa

Kråkö

Kråkö (varissaari) on alueemme viereinen kylä,  pieni saari. Se sijaitsee noin 15 km Porvoosta etelään. Kesällä

Kråkön hiekkakuoppa on suosittu uintipaikka. Sen ympäristössä on hyvät sienipaikat,  jos osaa etsiä. Alueelta saisi kauniita kuvia yhdestä kohtaa, joen mutkasta, mutta siihen ei voi pysähtyä, maanomistaja seisoo jatkuvasti vahdissa ja ajaa heti pois. Varsin kurjaa. Kuvaamisessa menisi muutama sekunti.   Asutusta ei kohdalla.

Huom. Pääset tästä kirjablogin puolelle ja sen sunntaiseen retkeen, joka ei pelkiä kuvia.

Hiekkakuoppa

Tammi jota kuvaan eri vuodenaikoina

Hiekkakuoppa lampare

Tähän oli hankala pysähtyä, lisäksi Halla mukana ja tämä haukkuu monihäntäiset koirat (hevoset).