Ihmettelin viikonloppuna monia kummia asioita. Edelliseen postaukseen tallensin Porvoonjoen pilkkijät. Laitan vielä yhden kuvan.
Kuuntelin ja katselin moottorikelkan matkan tekoa lähipellolla. Kyllä minua huvitti. Pohjoisen vuodet herättivät rakkauteni luontoon, erämaihin, omaan rauhaan, kun sai kulkea päivänkin toista ihmistä kohtaamatta. No teki nuo vuodet muutakin. Ei niin vakavasti jaksa ottaa tuota pellolla mönkimistä. Ehkä se on ihmisen mielikuvitus joka tekee tenän? Ihmiset kulkevat pohjoisessa pitkiä etappeja, tekevät työtä, menevät tunturia ylös ja alas, tekevät laskentoja jne. Ehkä tämäkin laskettelee mielessään pitkin Hammastunturia?
Toisaalta minun pitäisi olla hiljaa, entäs, jos tuon tilalla olisi koiravaljakkola ja vaikka parikymmentä kumeasti räksyttävää haukkua? Kumpi meteli olisi parempi? Itseasiassa ensin mainittu tuntuu sisälle epämiellyttävänä. Olemme ostaneet suomenlapinkoiramme kunnon kennelistä. Kun olemme siellä käyneet, niin siellä menettää omat ajatuksensa, se haukunnan jyly on niin uskomaton. En kestäisi siellä koko päivää. En ole yrittänyt laskea lukumäärää, olisiko 50? Voi mennä ihan pieleen hmm heittää saman verran...toiseen suuntaan olettaen melusta.
Kävimme viikonloppuna myös Porvoon Taidetehtaalla. Sulaa jäätä, sulavaa taidetta. Hetken iloa. Lahjakkaat ihmiset osaavat.
torstai 26. helmikuuta 2015
keskiviikko 25. helmikuuta 2015
Viikonlopun jäisiä kuvia
Ihmettelin paljon näkemääni ja mietin:
1. Ihmisillä on luja usko...
2. He haluavat uintireissulle..
3. Kun on ennenkin tehty niin tehdään nytkin... minulla on sentään kymmenen vuoden almanakat kertomassa puheeni todeksi....
4. Vai olisiko yksinkertainen selitys sukupuolessa, ne miehet...
1. Ihmisillä on luja usko...
2. He haluavat uintireissulle..
3. Kun on ennenkin tehty niin tehdään nytkin... minulla on sentään kymmenen vuoden almanakat kertomassa puheeni todeksi....
4. Vai olisiko yksinkertainen selitys sukupuolessa, ne miehet...
Ei tässä kuvassa ole muuta kuin ankea ilma, masentava,
Tämäkin kulkee edellisen latuja.
Ja tämäkin.
Ja sitten tuo hahmo koki kuvaushetkellä järjen välähdyksen ja lähti hiippailemaan pois.
Ja samaa.
Porvoon uusi silta.
Ja sitten tämä kuva. Äijiä oli paljon enemmän, mutta ehtivät häipyä. Ellei sitten tapahtunut luonnollista poistumaa.
sunnuntai 22. helmikuuta 2015
Nam sanoi hän
Päärynä-vuohenjuustopiiras
Pohja:
100 g juoksevaa rasvaa1 muna
3 rkl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Täyte:
150 g
vuohenmaitoitotuorejuustoa1,5 rkl sokoerai
1 muna
0,5 dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria
Päälle:
2 päärynää
Vaahdota muna ja sokeri,
vatkaa sekaan juokseva rasva. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja kääntele
mukaan muna-sokeri-rasva vaahtoon. Voitele halkaisijaltaan noin 27 cm
piirasvuoka ja levitä taikina siihen niin että se nousee hiukan reunoille.
Vatkaa täyteainekset
tasaiseksi massaksi ja levitä taikinapohjalle. Kuori päärynät, halkaise ne neljänneksiksi
ja poista siemenkota. Lohko päärynät ohuiksi viipaleiksi ja lado kauniisti
juustoseoksen päälle. Paista 225 asteessa noin puoli tuntia, niin että piiras
saa vähän väriä. Tarjoile jäähdytettynä.
Ja sitten pöytään, mitäpä sunnuntailta voi enempää pyytää. Ja nam, nam.
perjantai 20. helmikuuta 2015
torstai 19. helmikuuta 2015
Maisema kotirantaan päin
Seikkailimme sunnuntaina jäällä, hankikanto
Naapurimme rakennukset häämöttävät kuvassa, kun me kätkeydymme vasemmalla puiden suojiin.
keskiviikko 18. helmikuuta 2015
Kotitiemme talvikuvia
Näissä kuvissa on jo kevään ja valon tuntua. Kuvat ovat kotitieltäni ja sieltä Bjurvikenin lahden/ruovikon/jokisuun suuntaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)