torstai 26. helmikuuta 2015

Sulavaa taidetta

Ihmettelin viikonloppuna monia kummia asioita. Edelliseen postaukseen tallensin Porvoonjoen pilkkijät.  Laitan vielä yhden kuvan.

 

Kuuntelin ja katselin moottorikelkan matkan tekoa lähipellolla. Kyllä minua huvitti. Pohjoisen vuodet herättivät rakkauteni luontoon, erämaihin, omaan rauhaan, kun sai kulkea päivänkin toista ihmistä kohtaamatta. No teki nuo vuodet muutakin. Ei niin vakavasti jaksa ottaa tuota pellolla mönkimistä. Ehkä se on ihmisen mielikuvitus joka tekee tenän? Ihmiset kulkevat pohjoisessa pitkiä etappeja, tekevät työtä, menevät tunturia ylös ja alas, tekevät laskentoja jne. Ehkä tämäkin laskettelee mielessään pitkin Hammastunturia?
Toisaalta minun pitäisi olla hiljaa, entäs, jos tuon tilalla olisi koiravaljakkola ja vaikka parikymmentä kumeasti räksyttävää haukkua? Kumpi meteli olisi parempi? Itseasiassa ensin mainittu tuntuu sisälle epämiellyttävänä. Olemme ostaneet suomenlapinkoiramme kunnon kennelistä. Kun olemme siellä käyneet, niin siellä menettää omat ajatuksensa, se haukunnan jyly on niin uskomaton. En kestäisi siellä koko päivää. En ole yrittänyt laskea lukumäärää, olisiko 50? Voi mennä ihan pieleen hmm heittää saman verran...toiseen suuntaan olettaen melusta.

Kävimme viikonloppuna myös Porvoon Taidetehtaalla. Sulaa jäätä, sulavaa taidetta. Hetken iloa. Lahjakkaat ihmiset osaavat.


 


 

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Viikonlopun jäisiä kuvia

Ihmettelin paljon näkemääni ja mietin:

1. Ihmisillä on luja usko...

2. He haluavat uintireissulle..

3. Kun on ennenkin tehty niin tehdään nytkin... minulla on sentään kymmenen vuoden almanakat kertomassa puheeni todeksi....

4. Vai olisiko yksinkertainen selitys sukupuolessa, ne miehet...

Ei tässä kuvassa ole muuta kuin ankea ilma, masentava,

 
Tämäkin kulkee edellisen latuja.

 
Ja tämäkin.


Ja sitten tuo hahmo koki kuvaushetkellä järjen välähdyksen ja lähti hiippailemaan pois.
 
 
 
Ja samaa.

 
Porvoon uusi silta.





Ja sitten tämä kuva.  Äijiä oli paljon enemmän, mutta ehtivät häipyä. Ellei sitten tapahtunut luonnollista poistumaa.
 



sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Nam sanoi hän


 
Päärynä-vuohenjuustopiiras

Pohja:
100  g juoksevaa rasvaa
1 muna
3 rkl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

 

Täyte:
150 g vuohenmaitoitotuorejuustoa
1,5 rkl sokoerai
1 muna
0,5 dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria

 

Päälle:
2 päärynää

 

Vaahdota muna ja sokeri, vatkaa sekaan juokseva rasva. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja kääntele mukaan muna-sokeri-rasva vaahtoon. Voitele halkaisijaltaan noin 27 cm piirasvuoka ja levitä taikina siihen niin että se nousee hiukan reunoille.

 

Vatkaa täyteainekset tasaiseksi massaksi ja levitä taikinapohjalle. Kuori päärynät, halkaise ne neljänneksiksi ja poista siemenkota. Lohko päärynät ohuiksi viipaleiksi ja lado kauniisti juustoseoksen päälle. Paista 225 asteessa noin puoli tuntia, niin että piiras saa vähän väriä. Tarjoile jäähdytettynä.

Ja sitten pöytään, mitäpä sunnuntailta voi enempää pyytää. Ja nam, nam.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Tallholmenin saaressa


Sunnuntaina pääsimme jätä pitkin Tallholmenin pieneen saareen. Täälläkin aisti kevään tulon.














torstai 19. helmikuuta 2015

Maisema kotirantaan päin

Seikkailimme sunnuntaina jäällä, hankikanto
 


 













Naapurimme rakennukset häämöttävät kuvassa, kun me kätkeydymme vasemmalla puiden suojiin.








keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Kotitiemme talvikuvia


Näissä kuvissa on jo kevään ja valon  tuntua.  Kuvat ovat kotitieltäni ja sieltä Bjurvikenin lahden/ruovikon/jokisuun suuntaan.