Talveen väsähtänyt

Hukkateillä

En ole hukkaantunut mihinkään, mutta luonto, lumi, jää, liukkaus eivät vain innosta. Kesäkukkiakaan en jaksa kaivella koneen sisuksista. Sairastin aivan kamalan mahataudin, en jaksanut kuin lukea. Luin peräti neljä dekkaria.  Palajan taas kommentoimaan muidenkin blogeja. 
Olen vääntänyt sienitekstiä asemiinsa, mutta en minä siitäkään kertoisi sen enempää. Kaikki aikanaan. Sain eilen inspiksen tai siis tulin tilanteeseen, että yhteystietoni näyttäisi tyhjälle, ellen voisi laittaa kotisivua.  Oli siis aika saada pennut säällisiksi. Tai paremminkin Hämärinkäinen. Nyt se kiusaa muita, että te ette ole mitään. No kyllä muutkin ovat jo seuraavassa vaiheessa.  Tosin tuon kolmikon kanssa mietin niiden värejä hartaasti.

Some

 Syöksyin tuossa ajastuskulussa johonkin rotkoon. Ajatus kotisivusta tuntui lapselliselle. Tunsin itseni myös liian kiireiseksi. Ennen kaikkea olen kulkenut tuon tien loppuun, ei sitä. Kasvoin vain siitä ulos, kun jokaisella oli samat sivut englanniksi ja suomeksi.

Minulla oli kotisivut vuodesta 1995, hienot ja aina uudistuvat. Täydelliset.  Ystäväni toteutti, kun omat taidot eivät enää riittäneet. Ratkaisin ongelman vähäksi aikaa ja avasin uuden blogin. Hah, en todellakaan kaipaa uutta blogia, mutta voisin joskus päivittää sitä. Mutta minä tein tuon ilman apuja, minä itse. Toisaalta ulkopuolinen näkee sieltä, millainen on kattien tausta, ymmärtää kokemuksen jne.  Toivon mukaan.

Saatte huvittaa itseänne ihan rauhassa vierailemalla siellä.  Ei tuossa mennyt kuin parikymmentä vuotta ympäri Suomea, Baltiaa ja Venäjää ym. Pentue joskus omaksi iloksi, että ei olla kohta kaksin. 

 Blogi

Yritettiin välillä jenkkitouhuakin, mutta pentujen rekisteröinti oli ihan ufoa. Selittää nyt ostajalle, että tämä seteli on rekkakirja tai kyllä ne ovat rekattu, mutta ei mitään paprua. Toista se on, että saa maksaa omalta työpöydältä nettiin ja rakentaa paprut Omakissassa peläten unohtavansa ”noviisina” jotain. Ja pian postilaatikkoon tipahtaa hieno rekkari jokaiselle.

Täältä pääset huvittamaan itseäsi. Keskenhän se on ja puuttuu vielä tärkeitäkin kuvia. Ja Hallan kuva. Jotain oli valmiina, mutta rotumääritelmäkin jonkin vanhan koneen syövereissä.

Galleria

Huomaan, että yksi sivu on erityisen rakas. Että minun täytyikin tehdä tuo juttu ihan tuon takia.  Kiusallani laitoin Maagin ekaksi. Jos minulla olisi kotikissa, olisin laittanut sen. Ei minulla ole yhtään lukijaa. En edes tiedä, että tuleeko edes? Teen jonkin verran kissakirjojen esittelyjä ja ajattelin niputella niitä tuonne. Ja ehkä kuvailen tulevaisuudessa kattejani enemmän.

Sellaista minä olen puuhannut.