Tulppaanit

Tulppaanit (Tulipa) ovat kotoisin Keski-Aasian vuoristoista, ja ne tulivatkin aluksi suosituiksi Turkissa sekä kasveiksi että koristevaatteiden kuva-aiheina. Tulppaani on edelleen turkkilaisen kulttuurin symboli. Tulppaanin nimeä väitetään itävaltalaisen Turkin lähettilään Ogie Ghiselin de Busbecqin (asui Istambulissa 1554-62) keksimäksi. Se on väännös turbaani-sanasta. Häntä myös pidetään tulppaanit Eurooppaan tuoneena henkilönä. Eli tulppaaninviljely alkoi Länsi-Euroopassa vasta uudella ajalla ja Hollannissa harvinaisista tulppaanilajikkeista syntyi 1600-luvllulla keinotteluhaara. Arvokkaimpia olivat mosaiikkiviruksen vaivaamat tulppaanit, joiden kukat olivat raidallisen kirjavia, kuin marmoria.

Syy, miksi kukat olivat raidallisia, selvisi vasta 1900-luvulla, ja koska niiden aikaansaaminen pysyi pitkään arvoituksena, ne olivat arvokkaita. Toinen syy, miksi tulppaanit olivat arvokkaita on se, että siemenestä kukkivaksi kasviksi saaminen kestää seitsemän vuotta, ja vaikka  niitä voi lisätä kasvullisesti, leviäminen oli hidasta. Samalla vuosisadalla se saapui myös Suomeen ja täälläkin se oli aluksi suositumpi kuva-aiheena, koska tuolloin ei vielä koristekasveja viljelty.

Hyödyn aikakaudella viljeltiin erityisesti vain hyötykasveja. Ensimmäinen kirjallinen maininta tulppaanista Suomessa on Elias Tillandzin Turun seudun kasveja sisältävässä luettelossa vuonna 1673. Tulppaani yleistyi meillä vasta 1800-luvulla, kun vähitellen koristekasvien viljely levisi. Kaksi kolmasosaa tulppaanien sipuleista tuotetaan edelleen Alankomaissa, mutta sipuleiden hinta on romahtanut alkuajoista ja tulppani onkin tänä päivänä yksi käytetyimmistä ja halvimmista leikkokukista.

 

Kari Hintsala. Turkista Turkuun – tulppaanin kulttuurihistoriaa.

Kirjassa: Kukkien lumoa. Turun Museokeskus 2014.