Olin ajastanut tähän Ekuddenin kasvit, mutta siirsin sen keskiviikkoon. Koska olen tehnyt luonnonkasvipostauksia, niin sidon ensimmäisen osuuden nyt käytäntöön. Vastasin
täällä Pelaquulle tähän liittyvää jo keltakannusruoho-kommentissa.
Oletko koskaan miettinyt, kuinka riisikakun saa alas? Siis noita, joita kaupoissa myydään. Maistuvat hirveille. Sain tänään kolme erilaista pakettia, joita ystäväni oli saanut nauttia Englannissa. Ohessa myös inkivääritahnaa, joka maistuu aivan ihanalle. Mitäpä tänne tuotaisiin, kun maistuvat muuallakin?
Ja sitten kasveihin. Eli pysytään luonnonkasveissa ja silti ei. Minulla on halu kokeilla luonnonkasveja puutarhassa. Ylivoimaisesti hassuin on idänsinijuuri. Tavallisin varmaan ruusujuuri.
Tässä nyt pari maistiaista. Ai että mitä muita? Vanhoja lääke- ja koristekasveja. Kyläkurjenpolvi (siemenet kerätty saksalaisten leiripaikalta Lapista), jänönsara, juovakannusruoho, karvasara, rohtorasti, iltahelokki, ukontulikukka, tummatulikukka, imeläkurjenherne, punakoiso, pulskaneilikka, litulaukka, saksankirveli, pölkkyruoho, hyvänheikinsavikka ja monta muuta.
Eli kaksi puutarhani rakkainta kasvia.
Echium vulgare neidonkieli.
Tätä ei voi siirtää luonnosta eli on lisättävä siemenestä tai tietenkin ruusukkeena. tosin siirtäminenkin onnistuu. Oletko käynyt Askaisten kirkolla? Sen kirkkotarha on täynnä tätä. Eihän tämä kukkapenkissä suostu kasvamaan eli ilmaantuu sinne tänne oman halunsa mukaan, mutta aina yhtä rakastettuna. Sininen väri on heikkouteni.
Tässäpä toinen suosikkini. Olen viljellyt tätä vuodesta 1997. Tänä vuonna havaitsin jonkun taimistonkin ottaneen tämän listoilleen. Ehkä kannattaisi mainita lajin myrkyllisyydestä. Tämä on vanha lääkekasvi. Vieressä pilkistää Geranium sanguineum verikurjenpolvi. Kuuluu samaan joukkoon eli luonnonkasveihin.
Vincetoxicum hirundinaria käärmeenpistoyrtti.
