tiistai 30. kesäkuuta 2015

Hyvinvointia ja käärmenpistoyrtti ja neidonkieli


Olin ajastanut tähän Ekuddenin kasvit, mutta siirsin sen keskiviikkoon. Koska olen tehnyt luonnonkasvipostauksia, niin sidon ensimmäisen osuuden nyt käytäntöön. Vastasin täällä Pelaquulle  tähän liittyvää jo keltakannusruoho-kommentissa.

Oletko koskaan miettinyt, kuinka riisikakun saa alas? Siis noita, joita kaupoissa myydään. Maistuvat hirveille. Sain tänään kolme erilaista pakettia, joita ystäväni oli saanut nauttia Englannissa.  Ohessa myös inkivääritahnaa, joka maistuu aivan ihanalle.  Mitäpä tänne tuotaisiin, kun maistuvat muuallakin?
 


 

 
Ja sitten kasveihin. Eli pysytään luonnonkasveissa ja silti ei. Minulla on halu kokeilla luonnonkasveja puutarhassa. Ylivoimaisesti hassuin on idänsinijuuri. Tavallisin varmaan ruusujuuri.
Tässä nyt pari maistiaista. Ai että mitä muita? Vanhoja lääke- ja koristekasveja. Kyläkurjenpolvi (siemenet kerätty saksalaisten leiripaikalta Lapista), jänönsara, juovakannusruoho, karvasara, rohtorasti, iltahelokki, ukontulikukka, tummatulikukka, imeläkurjenherne, punakoiso, pulskaneilikka, litulaukka, saksankirveli, pölkkyruoho, hyvänheikinsavikka ja monta muuta.

Eli kaksi puutarhani rakkainta kasvia.

Echium vulgare neidonkieli.

Tätä ei voi siirtää luonnosta eli on lisättävä siemenestä tai tietenkin ruusukkeena. tosin siirtäminenkin onnistuu. Oletko käynyt Askaisten kirkolla? Sen kirkkotarha on täynnä tätä. Eihän tämä kukkapenkissä suostu kasvamaan eli  ilmaantuu sinne tänne  oman halunsa mukaan, mutta aina yhtä rakastettuna. Sininen väri on heikkouteni.



 
 Tässäpä toinen suosikkini. Olen viljellyt tätä vuodesta 1997. Tänä vuonna havaitsin jonkun taimistonkin ottaneen tämän listoilleen. Ehkä kannattaisi mainita lajin myrkyllisyydestä. Tämä on vanha lääkekasvi. Vieressä pilkistää Geranium sanguineum verikurjenpolvi. Kuuluu samaan joukkoon eli luonnonkasveihin.

Vincetoxicum hirundinaria käärmeenpistoyrtti.
 

 

 



 


 
 

 


6 kommenttia:

  1. Minullakin on joskus ollut neidonkieltä (tykkään myös sinisestä, kuten lehtotädykkeestä,myös hyvä teeaines, jota nytkin ruusupensaiden juurella sinisenä lampena), mutta hävinnyt. Ruusujuurta myyn kahvilassa taimina myös ja kerron kuin sitä voi uuttaa. Muutenkin kaunis kukinta-aikana, ruusukkeineen. Tuo käärmeenpistoyrtti on tosi kaunis. Nyt kasvatan tulppaanien vieressä iisoppia, hyvä ystkänlääke ja kaunis yrttikasvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sininen on kaunista. Olen kulkenut pohjoisen jokivarsia mastotöissä ja nähnyt ruusujuurta luonnossa esim. Kilpisjärvellä. Minä en ole saanut iisopista kestävää kantaa.

      Poista
  2. Rohtoraunioyrttiä, sitä alkuperäistä, on myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on violettia. Haluaisin valkoisen, mutta näkemäni kasvavat niin pahoissa ojanpenkoissa, että lapioi siinä sitten. Tarharaunioyrtistä pidän. Ja taas tuo väri. Raunioyrttien määrittäminen onkin sitten hauskaa. Esim. mitä on Turun linnan sotku, liian haalua tarhaksi jne. Myös Snappertunan kirkolla on upea kasvusto raunioyrttiä.

      Poista
    2. Tuo Snappertunan kasvusto on määritetty uskottavasti nimellä Symphytum x uplandicum eli ruotsinraunioyrtti.

      Poista
    3. Ruotsinraunioyrttiäkin minulla oli, sinisempää, mutta menetin sen.

      Poista

Ilahduta minua käyntijäljelläsi. Pyrin vastaamaan jokaiseen viestiin.