Jatkan
kollaasien parissa, koska en jaksa vielä joulua. En saa kuvattua päiväsaikaan,
ja valoa ei riitä illalla, kun koirallakin on tarpeensa. Katselen
seuraavissa blogiteksteissä kesää, mennyttä tai edellisiä kesiä. En ole käsitellyt näitäkään
kuvia.
Lyhtykoiso tunnetaan
meillä lyhtykukkana ja juutalaiskirsikkana. Lyhtykoisoa viljellään meillä
monivuotisena koristekasvina. Se sopii kuivattavaksi ja säilyttää värinsä. Kesän lopulla se kukkapenkin todellinen kaunotar.
Lyhtykoisoa käytettiin ennen vanhan kansanlääkinnässä etenkin munuais- ja
rakkovaivoihin. Signatuuriopin mukaan rohdoskasvit muistuttaisivat sitä
ruumiinosaa, jonka hoitamiseen ne on tarkoitettu. Raa’at marjat sisältävät
myrkyllistä solaniinia.
Lyhtykoiso
kukkii kellanvalkoisin, vaatimattomin kukin heinä–elokuussa. Sitä viljellään
erityisesti hedelmää suojaavien koristeellisten oranssinpunaisten verhiöiden
eli ”lyhtyjen” vuoksi. Pallomainen hedelmä on kiiltäväpintainen marja ja
sisältä kuin minitomaatti siemenineen. Olen avannut marjan näkyviin.
Lyhtykoiso viihtyy aurinkoisessa paikassa,
runsasravinteisessa, tuoreessa vettä läpäisevässä maassa. Kasvi on myrkyllinen.
Lyhtyjen väri säilyy vuosia kuivatuissa lyhdyissä. Meillä lajia on viljelty
pitkään koristekasvina, sillä professori Elias Tillandz mainitsee sen jo vuonna
1673 Turun seudun kasveissa.
