Kollaasit jatkuvat Lyhtykoiso Physalis alkekengi

Jatkan kollaasien parissa, koska en jaksa vielä joulua. En saa kuvattua päiväsaikaan, ja valoa ei riitä illalla, kun koirallakin on tarpeensa.  Katselen seuraavissa blogiteksteissä kesää, mennyttä tai edellisiä kesiä. En ole käsitellyt näitäkään kuvia.

Lyhtykoiso tunnetaan meillä lyhtykukkana ja juutalaiskirsikkana. Lyhtykoisoa viljellään meillä monivuotisena koristekasvina.  Se sopii kuivattavaksi ja säilyttää värinsä. Kesän lopulla se kukkapenkin todellinen kaunotar. Lyhtykoisoa käytettiin ennen vanhan kansanlääkinnässä etenkin munuais- ja rakkovaivoihin. Signatuuriopin mukaan rohdoskasvit muistuttaisivat sitä ruumiinosaa, jonka hoitamiseen ne on tarkoitettu. Raa’at marjat sisältävät myrkyllistä solaniinia.

 Lyhtykoiso kukkii kellanvalkoisin, vaatimattomin kukin heinä–elokuussa. Sitä viljellään erityisesti hedelmää suojaavien koristeellisten oranssinpunaisten verhiöiden eli ”lyhtyjen” vuoksi. Pallomainen hedelmä on kiiltäväpintainen marja ja sisältä kuin minitomaatti siemenineen. Olen avannut marjan näkyviin.  

Lyhtykoiso viihtyy aurinkoisessa paikassa, runsasravinteisessa, tuoreessa vettä läpäisevässä maassa. Kasvi on myrkyllinen. Lyhtyjen väri säilyy vuosia kuivatuissa lyhdyissä. Meillä lajia on viljelty pitkään koristekasvina, sillä professori Elias Tillandz mainitsee sen jo vuonna 1673 Turun seudun kasveissa.