Valkopeippi on monivuotinen,
poltinkarvaton huulikukkaiskasvi, joka viihtyy typpipitoisilla paikoilla
nokkosen tavoin. Nokkosmaiset lehdet
ovat suippokärkisiä ja isohampaisia. Valkoinen kukinto on latvaosassa
varren ympärillä. Valkopeippi on Etelä-Suomessa muinaistulokas ja pohjoisempana
uustulokas. Rönsyllisen juurakkonsa avulla se muodostaa laajoja kasvustoja.
Kansan parissa valkopeippiä on kutsuttu peipiksi, piiskoheinäksi, sianleuaksi, toukoruohoksi ja nukulainen, nokulainen, valkopeipponen, valkopillikkeeksi. Valkopeippi on vanha lääkekasvi. Kasvin tieteellinen sukunimi Lamium tulee nielua ja kurkkua tarkoittavasta kreikan sanasta lamos, joka viitannee kukan muotoon. Lajinimi album tarkoittaa valkoista. Valkovuotoa parantava vaikutus perustui signatuuriopin eli merkkiopin mukaan valkoisiin kukkiin.
Valkopeipillä on hoidettu mm. ihottumia, vilustumista,
vatsavaivoja ja lasten finnejä. Kasvista on saatu myös keltaista
väriä. Lönnrot kirjoitti valkopeipistä: “Muinaisaikaan
lääkkeenä valkeanjuoksua, yskää ja rauhaisvikoja vastaan. Myös hyvä kaaliksi
keväällä”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta minua käyntijäljelläsi. Pyrin vastaamaan jokaiseen viestiin.