Lehtoakileija on monivuotinen leinikkikasvi, joka on ollut myös koriste- ja
lääkekasvi. Se lienee levinnyt luostarien, aateliskartanoiden ja mahtitalojen
pihoista. Sitä tavataan viljelykarkulaisena ja viljelyjäänteenä pihoilla,
puistoissa, puutarhoissa ja asutuksen liepeillä. Se mainitaan Tillandzin vuonna
1683 julkaisemassa Turun seudun kasvien luettelossa.
Katolisena aikana
valkokukkaista akileijaa pidettiin Pyhän Hengen symbolina, koska sen nähtiin
muistuttavan valkoista kyyhkystä eli Pyhän Hengen vertauskuvaa. Akileija oli
omistettu myös rakkauden ja hedelmällisyyden jumalattarelle Freyalle.
Sen
löytää usein kirkkotarhojen hoitamattomilta haudoilta, kannoista ja muurien
vieruksilta sinnittelemästä. Cantellin (1936) mukaan sitä on kansan keskuudessa
käytetty mm. ihottumiin, naistenvaivoihin ja keltatautiin.
Akileija sinnittelee kannon turvin tässä kuvassa Inkoossa. Näitä kuvia minulla on paljon: kannoissa, hoitamattomilla haudoilla, kivimuurin koloissa jne. En vain voinut liittää tähän puutarhan otosta, koska se ei olisi sopinut tekstiini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta minua käyntijäljelläsi. Pyrin vastaamaan jokaiseen viestiin.