Suomuorakkaat
Motaggsvamp, Sarcodon squamosus
Männynsuomuorakas on kookas, tummanruskea--viininpunasävyinen,
tumman karkeasuomuinen, kuivapintainen orakas. Lakki on, kupera eikä
keskipainanne kehity suppilosyvennykseksi. Alapinnan piikit ovat
vaaleanharmaita, lyhyitä ja liittyvät jalkaan hieman johteisesti. Jalka on
suhteellisen lyhyt, ylöspäin vaaleneva ja alaspäin kapeneva. Malto on lakin
väristä. Maku on nuorena mieto, vanhemmiten karvas ja haju on aromaattinen,
mausteinen.
Männynsuomuorakas kasvaa yleisenä kuivilla mäntykankailla männyn juurisienenä.
Se on syötävä, mutta vähemmän käytetty ruokasieni. Holmberg suosittelee keittämään sienen ja mainitsee savun maun. Kuusensuomuorakas on kitkerämpi ja kasvaa kuusen seurassa.
Sen sijaan laji on ihanteellinen sieni villalankojen värjäykseen, sillä siitä saadaan kauniita ruskean, sinisen, vihreän ja harmaan sävyjä.
Sen sijaan laji on ihanteellinen sieni villalankojen värjäykseen, sillä siitä saadaan kauniita ruskean, sinisen, vihreän ja harmaan sävyjä.
Satoaika syys–lokakuu.
Mitä, jos maistettaisiin tätä tänä syksynä, tietty nuorta yksilöä? Mistä ihmeestä moinen idea? Luin kirjablogiini Ingrid Holmergin ja Pelle Holmbergin kirjan Herkkuja sienistä kirjan.
Tässä kerroin samasta kirjasta sienten kanssa. Holmbergit kehuvat sienen makua.
En ole koskaan maistanut, muttaehkäpä kokeilen.
Kuvassa suomuorakkaita.
Aika monta sientä on vilä maistelematta, voishan sitä hieman rohkaistua ja kokeill jos sattuu vastaan tulmaan, kasvaneeko yleensä edes meidän tienoilla. Tuo värjäykseen kokeileminen olisi ehkä kuitenkin lähempänä sydäntä:)
VastaaPoistaMikä on sun tienoo, jos tiedän sen, niin osaan kyllä vastata arkena. Kyllä se pohjoiseen menee.
PoistaMinäkin vähän mietin maistamista, mutta Holmberg saa harkitsemaan.