Talvikirja Suomen talvi

Pysytellään nyt lumessa ja talvessa. Tuon muutaman talvisen kirjan viikon alkuun. Toinen kirja on kasveihin liittyvä.

Suomen talvi –nimisiä kirjoja on ilmestynyt aiemminkin, omasta hyllystäkin löytyy Y.A. Jäntin ja Martti Haavion toimittama (WSOY 1946) Suomen talvi, joka on runo- ja kuvakirja sekä Paavo Havaksen ja Seppo Sulkavan Suomen luonnon talvi (Kirjayhtymä 1987), joka on täydellinen käsikirja talvesta. Suomen talvi – päivästä päivään -kirjassa käsitellään paljon muutakin kuin talvea (Kalevala, Runeberg, Monte Carlon ralli, Penkkarit). Teos muistuttaa rakenteeltaan Kustaa Vilkunan Vuotuista ajantietoa sekä Johannes Häyhän Vuodenaikoja.

 
Talvella luonto lepää, mutta pitkään ja pimeään vuodenaikaan mahtuu niin arkea kuin juhlaa. Suomen talvi kertoo jokaisesta talvipäivästä joulukuun ensimmäisestä helmikuun viimeiseen.

Kirjassa perehdytään talven tapahtumiin, talvisten juhlahetkien resepteihin, luonnonilmiöihin, esimerkiksi revontuliin, suomen moninaiseen lumisanastoon, pikkulintujen ruokintaan, talvilintulaskentaan, talvikalastukseen ja erilaisiin talviaskareihin. 

Vietämme loppiaista, puhumme Tapaninpäivästä, Härkäviikoista, Nuutista ja Tuomaan päivästä, mutta, miten hyvin tiedämme tapahtumien taustan? Entä tunnetko sanonnan pitkiä pellavia? Monet kirjan sanonnat ovat tuttuja, vaikka monen sanonnan tausta onkin unohtunut, joten kirjasta on paljon iloa. 

Tammikuun 17. kohdalla kerrotaan Pyhä Antoniuksesta. Häntä pidetään luostarijärjestelmän ja ensimmäisen luostarin perustajana. Pyhä Antonius tunnetaan köyhien suojeluspyhimyksenä,  mutta tiesitkö, että Suomessa hänet tunnettiin myös sikojen suojeluspyhimyksenä. Pyhä Antonius onkin kuvattu usein sian kanssa. Vanhan kansan ruokapöytään on Antoniuksen päivänä, hullunkurista kyllä, kuulunut possuruoka ja erityisesti siansorkat. Päivään liittyvä perinne on kuitenkin säilynyt huonosti suomalaisessa kansanperinteessä. Pyhää Antoniusta esittävä kalkkimaalaus on säilynyt Kalannin kirkossa. Holvien maalaukset on tehty vuosina 1470-1471.

Helmikuu helistää -sivulla ihmettelin sademäärää Kaisaniemessä ja Sodankylässä. Helmikuun 2. päivä on kynttilänpäivä. Tiesitkö. että kynttilänpäivä oli alkujaan Neitsyt Marian puhdistautumisen päivä eli silloin Maria meni temppeliin ensimmäisen kerran Jeesuksen syntymän jälkeen. 

Helmikuun 5. on Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin päivä. Runebergin tuotannolla oli suuri merkitys kansallistunteen synnylle Suomessa. Runebergin pääteoksen Vänrikki Stoolin tarinoiden avausrunosta Maamme on myöhemmin sävelletty Suomen kansallislaulu. Runebergin kuoleman jälkeen (1877) Porvoon Empirekaupunginosassa sijainnut koti muutettiin kotimuseoksi, missä tarkoituksessa se edelleen palvelee. Kotimuseoon kuuluu myös kaunis puutarha.

Hyasintista Helleborukseen (16.12.) esittelee kasveja kertoen niihin liittyvästä symboliikasta, tosin botaanista tietoa korostaen. Eläinten talvi (14.12.) ja Talventörröttäjät (18.1.) ovat kiinteä osa Suomen talvea ja sisältävät tietoa mielenkiintoisista asioista. Yksi talventörröttäjistä on siankärsämö, jonka siemenistä osa varisee vasta talvella hangelle tuulen levitettäväksi. Näyttävin puolestaan lienee mahtipontinen osmankäämi. Kirjan lopussa tai alussa olisi saanut olla sisällysluettelo. 

Suomen talvi luo valoa pimeisiin iltoihin, kirpeisiin pakkaspäiviin ja houkuttelee talven riemuihin.