tiistai 15. maaliskuuta 2016

Toiveita purkissa ja kauhua mielessä



Eikö nämä purnukat ole ihania?  Krookus ja muscari purkit. Pieniä lupauksia. Pidän todella keväästä, olen syntynyt maaliskuussa eli kuun viimeisenä päivänä isoäitini syntymäpäivänä. Meillä oli erittäin läheiset välit, jaoimme huoneenkin yhdessä ajoittain tai sitten vietin lomia hänen luonaan. Hän osasi tehdä ruokaa, mutta äiti ei. Sain isoäidiltäni lapsuuteni tärkeimmän kirjani eli Helmi Issakaisen Ihmeelliset helmet.

En halunnut missään nimessä näitä kukkivina vielä tässä vaiheessa. Tosin tänään minusta tuntuu, että kukkiva Perunanarsissi saa minut sortumaan. Ihana tämä kevät.


Tosin tästä päivästä en pidä, puolisoni pilasi juuri päiväni soittamalla, että onko takakannen teksti ok? Eihän se ikinä ole.  En totu varmaan koskaan tähän, pomppaan ilmaan ja voin pahoin. Se on niin lopullista. Blogissa saa korjata kirjoitusvirheet ja täydentää.  Haluan kuitenkin työpöytäni siistiksi, haluan lähdematskun hiiteen ja toisen matskun tilalle. Puolisoni lupasi tehdä kuvatoimituksen, sillä vihaan sitä.

 Juuri kun aloin vähitellen toipua viime viikosta, sillä yliopiston yt:t tulivat liian liki minun elämää. Yöt tulivat valvottua ja pelättyä  liiankin hyvin. Hyvä mieheni! Ihmisiä lähtee oppiarvoon ja ikään katsomatta. Monelle lähtijälle se on myös koko työuran loppu. Tietyt lukemat iässä, niin toivoa ei ole.




Olen kertonut, että en erityisemmin perusta viherkasveihin. Minun ei tarvitse tietää niistä, en ole edes kiinnostunut. Pahempi ongelma on, jos tunget eteeni kasvin Suomen luonnosta, niin siihen en voi vastata, että en mä tiedä. Valokuvista en niin mielelläni määrittele. Sieniinkään ei ole varaa sanoa en tiedä, ainakin voin siirtää kysymyksen puolisolleni.

Osittain nuo katit tekevät sen, että kukkien on oltava amppeleissa. Jonkin verran varon myrkyllisiä. Työhuoneeni on myös osa kirjastoa ja täällä määrään minä. Täällä saa nukkua, jos osaa olla siististi. Kukkiin ei kosketa, ne ovat ikkunalaudalla. Täällä ei ole amppeleita. Ok urputa vain, niin saat häädön täältä.

Ystäväni kertoi pari viikkoa sitten, että emokissa voi huonosti, oli ostanut kissankaislan. Koko yö meni oksentaessa ja imettävä naaras. En oikein tiennyt, mitä sanoa. Oli kuulemma turvallinen kasvi myyjän mielestä. Ehkä kukkakaupan täti tietää enemmän kuin minä. Tai sitten kaupallisuus on tärkeämpää kuin kasvien ainesosat. PDR on kuitenkin kirjana sellainen, että sen kanssa ei kannata kilpailla. Luotan siihen hyvin paljon.

Tämä palmuvehka Zamioculcas zamiifolia on suosikkini. Palmuvehka on helppohoitoinen ja kaunis. Pidän sen lehdistä ja habituksesta.
Orkideat ovat myös ihania ja niistä nautin.





26 kommenttia:

  1. Palmuvehka on kasvi, joka miellyttää myös minua. Sitä, kun ei saa hengiltä muutoin, kuin kastelemalla liikaa. Orkideoista taas pidän suuresti niiden pitkään kestävän kukinnan ja tietysti kauniiden kukkien takia. Pidän myös niiden suurena etuna sitä, että niitä voi huoletta kuljettaa ja siirrellä paikasta toiseen kukkien siitä mitenkään välittämättä. Uudelleen kukituskin onnistuu suurempia sirkustemppuja tekemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanasi lohduttavat minua. Ei ole pelkoa, että ylikastelisin....hmm...
      Tuo orkideoiden pitkäkukinta on ihanaa. Mieluummin ostan orkidean kuin viikossa menehtyvän tulppaanikimpun. Ludisia kukkii itsestään, se on nytkin kukassa.

      Poista
  2. Ruukkunarsisseja olen hiplannut kaupoissa jo parina viikonloppuna. Olen malttanut niiden kanssa, sillä sisällä menevät aika pian ohi. Viherkasvit ovat huonossa jamassa. En ikinä jaksa vaihtaa niiden multia. Varmaan puolet menee tässä kevään aikana roskiin ja sitten ostelen pitkin vuotta uusia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perunanarsissiin voisin sortua tänään. En halua edes mitään vaikeaa riesakseni, mutta muutaman kivan voisin ostaa kevään kunniaksi.

      Poista
  3. Palmuvehka on minullakin, sillä alkaa olla isoimmat varret toista metriä ja uutta pukkaa joka kevät. Toinen viihtyvä on posliinikukka. Se on alkuperältään jostain 60-luvulta, mutta toki uusittu versoista silloin tällöin. Mutta siitä tulee nostalginen olo lapsuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Posliinikukan muistan hyvin lapsuudesta. Se lienee jonkin verran myrkyllinen, mutta sen varmaan ottaisin pieni- tai isolehtisenä. Se on kaunis.
      Sinun palmuvehka on hieno!

      Poista
  4. Minä pidän kovasti perunanarsesseista, niissä on hurmaava tuoksu.

    Viherkasveja on minulla nyt vähän, unohdan aina kastella. Lisäksi meillä on talvella sisällä liian kuumaa ja kuivaa, eivätkä kasvit viihdy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin unohdan. Sitten meillä on nämä termiitit, koira kiltein. Pysyn helpoissa.

      Poista
  5. Perunanarsissin minäkin osti ja se on hyvin kaunis tuoksu hurmaava. Helmililjan valkoisen
    ja kolme eskkoa ihana kevääntunne kun aurinkokin paistaa ja lumi sulaa vauhdilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vältyin vielä tänään, mutta pian saan sen haettua. Tänään mukaani änki muuta.

      Poista
  6. Perunanarsissit ovat kyllä ihania. Jätän narsissiostokset ensi viikolle, jotta olisivat sitten freesissä kunnossa pääsiäisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pystyin vastustamaan vielä tänään, mutta löysin muuta ;)

      Poista
  7. Ilmeisesti yt:t sujuivat kuitenkin omalta kohdaltasi onnellisesti. Rankkoja ne ovat. Yritä rentoutua kun opus on poissa käsistäsi. Aurinko on paistanut koko päivän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki hyvin, puolisoni puolesta iloitsen. Se on raakaa peliä, ja ikävässä iässä, kun se osuu kohdalle, niin... Varmasti monet viettävät unettomia öitä.
      Autsch! Minä puhuin kansista. Kyllä minä vielä muuta muutaman päivän muita sivuja..., joku piste on vielä väärin, jotain lukua pitää säätää jne.
      Tämä kevään valo on ihanaa. Kello on 18.44 ja ihan äsken oli valoisaa, kun olimme keskustassa.

      Poista
  8. Minä huomasin tänään myös perunanarsissit kukkakaupan edessä, teki mieli pysähtyä mutta oli asioita hoidettavina ja niin jäivät narsissit vielä. Vaaleanpunaista muscaria olen metsästänyt jo viime keväänä, valkoisen ja sinisen olen saanut kukkimaan kesällä.
    Palmuvehka on myös yksi lempparini viherkasveista, vaatimaton ja konstailemattoman kaunis.
    Yt:t on aina järkyttäviä, jos ne osuvat kohdalle tai uhkaavat osua. Jotenkin tuntuu, ettei niissä pidemmän päälle ole edes mitään järkeä. Monet jo liki eläkeiässä joutuvat tyhjän päälle viimeisinä työvuosinaan. Kyllä kunniallisesti pitäisi pitkään palvelleiden päästä ansaitusti eläkkeelle. Lie toiveajattelua. Mutta aurinko paistaa, kevät on täällä ja kesää kohti mennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pystyin vielä sinnittelemään, kun keksin muuta. Oi vaaleanpunainen, missä niitä??
      Palmuvehkan habitus kiehtoo. Ja ehkä tarpeeksi helppo minulle.
      Juuri tuo kirjoittamasi tuntuu uskomattomalle. Tuo kunniallisuus saada jäädä pois, kun ihmiset ovat olleet ehkä ainoassa paikassaan.

      Poista
  9. Luin vielä toisen kerran. Jotenkin kerroit paljon itsestäsi tässä bloggauksessa. Hauska tutustua...
    En tykkää orkideoista, enkä sant paulioista enkä soilikeista. Ne vain eivät viihdy luonani. Tai minulla ei ole niille sopivaa ikkunapaikkaa. Toisin sanoen en osaa hoitaa niitä.
    Juoruista eli rönsyliljasta pidän. Sehän viihtyy missä vain. Oikeastaan pidän senkin vuoksi, kun niitä on helppo jakaa. Kissani ovat jo syöneet kaksi purkillista. Harvoin oksentavat. Vien vinttihuoneeseen ne jatkamaan kasvua. Uskon myös, että ne puhdistavat huoneilmaa.
    Mutta tuosta en ole kuullutkaan; perunanarsissi. Hm. Varmaan niitä on minullakin ollut, mutta en ole tiennyt nimeä. Olen istuttanut ne aina kesällä ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun pidät juoruista, niin kannattaisi kokeilla Ludisiaa, orkideaa. Sen lehdet ovat tumman juorun, kukkii helposti uudelleen. Vaatimaton. Itse havittelen tummaa juorua, jolla on violetit lehdet. Pidän violetista väristä muutenkin aina ja kaikessa puolisoni kauhuksi.
      Idätämme kauraa kissoille. Kyllä sinä tiedät perunanarsissin, vaalea, mitä nyt on kaikissa kaupoissa. Jotkut sanoo, että se ei nimmenä myy.
      Ulos minäkin.

      Poista
  10. Mielenkiintoinen kirjoitus. Voi kun toivon ettet olisi niin ankara itsellesi! Minullakin monta ystävää jotka vielä jännäävät yliopistolla. Eletään niin kurjia aikoja. Syövätkö kissat viherkasvisi? Muistan kun vanhemmillani oli 300 viherkasvia (hulluus ottanut vallan) ja heidän kissansa nauttivat mullan päällä makoilusta :) Näin muuten Prismassa vaaleapunaisia helmihyasintteja, jos etsitte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Niin taidan olla. Niin se kestää kevään, aina vaihtuu viikottain, ketkä ovat tulessa. Kammottavaa.
      Kyllä meidän katit napsivat kukkia, tiputtavat purkit jne. Joulukuusi on meillä katon koukussa. Eli meidän vähät kasvit ovat amppeleissa. Paitsi työhuoneessani, sillä siellä on kasveja ja vaadin kulkuluvan. Muutamaan kattiin luotan. Jos yltävät, niin aps suukkiin. Meillä ei ole Prismaa oikein missään. Pitänee silmäillä.

      Poista
  11. Olipa ihanan vuodattava kirjoitus! Elämä joskus kantaa, ilahduttaa tai kääntää sydämen kallelleen, mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa! Aurinko paistaa ja kaikki useimmiten päättyy onnellisesti!

    Viherkasveista tykkään ja venuksenkengät ovat vieneet sydämen, vaikka kovin montaa niitä ei olekaan meidän kyökin ikkunalla, mutta yksi innostui kukkomaan ja siitä olen iloinen. Tyttären perhosorkideat ovat hoidossa toistaiseksi yläkerran kaavelissa, viihtyvät ja kukkivat koko vuoden hoidosta huolimatta. Tytär on ihan orkideaihminen. Eilen meinasi mukaani tulla vanda, korkeaan lasimaljaan väljästi laitettuna ja tippa vettä maljan pohjalla...kasvi kutsui kuin seireeni, olin vahva, toistaiseksi, vandat on ihania! Tyttärellä on ludisia, sen hankintaa mietin, mietin, mietin....joskus!

    Meillä kissat ovat ihan ulkokisoja, heillä on miestenhuoneessa ruuat ja vuoteet sekä henkilökohtainen miespalvelia, minä vain lepsuilen herkkujen kassa aina kun he pyytävät, siis usein! Tyttärellä on kissa-allergia, joten sisäkissoiksi ei niitä voi ottaa, mutta miestenhuoneessa on lämmin ja mukava olla, köllötellä koko talvi ja odotella miespalvelijaa! Kesällä heidän toimiin kuuluu metsästys, muhkeita myyräpaisteja riittää!

    Noiden sipulikukkaistutusten kanssa olen koettanut olla pidättyväinen, tetejä en osta enää ollenkaan vaikka niihin on helppo hairahtua, pikkusipulithan on pakko laittaa maahan ja jos niitä on hamstrannut niin sipulin istutustakin riittää, joten tänä vuonna laitan pääsiäiseksi helmihyasintteja, pyrin olemaan niiden hankissassa maltillinen, ehkä joitain narskuja ja...

    Ihana kevät kuitenkin ja piipot kohta pukkaa maasta!

    VastaaPoista
  12. Kiitos Saila!
    Venuksenkengät ovat mahtavia, mutta jostain syystä niitä ei ole meillä täällä myynnissä. Viherpaja oli ennen lähellä ja sieltä löytyi mukavasti. Ludisia on niin helppo!

    Me asutaan maalla, mutta kattien pito vapaana ei onnistu. Asumme pienen tien varrella, mutta totuus on toinen. Asumme saaristotien varrella, jossa on melkoinen liikenne, kun kesäasukkaat tulevat. Ja sorarekat painavat täysillä aamusta iltaan. Naapureidenkin kissat ovat kadonneet yksitellen. Ja sitten meillä on pedot. Kirjoitin kerran kaikessa rauhassa, kun nostin pääni, niin jokin petolintu oli edessäni ja vaani Trollia ikkunan läpi, persialaista. Tilanne oli sekunneissa ohi.

    Olen varsin maltillinen sipuleiden kanssa. Syksylläkin. Joitakin pajunoksia voisin tuoda sisään, mutta minä en pysty katkomaan yhtään syreniä tms. Olen toivoton.

    VastaaPoista
  13. Sinulla olikin keväinen postaus.
    Ihanaa kevään odotusta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kevät maistuu minulle, nautin veden juoksiessa räystäiltä.

      Poista
  14. Onnittelut kevätlapselle hieman kateelliselta marraslapselta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa puolisoni on marraskuussa eli skorppari. Eikä ainakaan häpeäksi merkilleen. No en minäkään. Pidän marraskuusta ja joulukuukin menee, mutta tammi- ja helmikuun jättäisin väliin.

      Poista

Ilahduta minua käyntijäljelläsi. Pyrin vastaamaan jokaiseen viestiin.