lauantai 7. toukokuuta 2016

Viimeinkin


Vimeinkin jalokiurunkannus on täydessä kukassa. Kuvat kirkkotorilta. Omani ovat piskuisia. Puudutan teitä tämän kasvin kuvilla, koska olen ihastunut sen historiaan.














Rentukka Caltha palustris 
Kuvauspaikkana on Ruskis, lintutornin vieressä. Suojelualue.

Olen ennenkin kertonut, että olen miettinyt blogiani, että minulle luonnonkasvit ovat yhtä tärkeitä. Ehkä jopa hitusen tärkeämpiä. En väsy kuvaamaan luonnonkasveja.  Puutarhakin on  jonkin verran mukana.








Kirjopikarililja







Pikkukäenrieska Gagea minima 




Hiirenhäntä Myourus minimus

Täytynee yrittää huomenna uudelleen, kuvauspaikka on hankala. Parhaimmat olen saanut kirkon muurilla. Tämän ohi kulkee helpolla. Kuvauspaikka on Aunelanmäki, merkittävä paikka ennen muinoin.

Eilen Porvoossa.







Tässä kaksi vanhempaa kuvaa.

Toinen on Liedon keskiaikaiselta kivikirkolta ja toinen Lammin keskiaikaiselta kivikirkolta.

Liedon kirkko. Kuva otetu 20.5.2008


Lammin kirkkko Kuva on otettu 20.4.2011



Hiirenhäntä Myosurus minimus on syysyksivuotinen eli ylitalvinen kulttuurihakuinen kasvi. Tyviruusukkeen lehdet ovat  miltei rihmamaiset ja pitkäruotiset. Teriö muodostuu viidestä kellanvalkeasta tai punertavasta, torvimaisesta lehdestä. Hiirenhäntä kukkii touko-kesäkuussa.  Hiirenhäntä viihtyy kedoilla, kyläkallioilla, pelloilla, kesannoilla, pelloilla, puutarhoissa, pientareilla ja saariston lintuluodoilla sekä vanhoilla kiviaidoilla,.

Hiirenhännän oletetaan olevan muinaistulokas, mutta se saattaa olla myös alkuperäinen eteläisten merenrantojen lintukallioiden kasvi. Se on taantunut viime vuosikymmeninä. Ihmisen muokkaamilta kasvupaikoilta se on löytänyt uusia kasvupaikkoja. Runsaan siementuoton avulla se voi lisääntyä nopeasti. Hiirenhännän tieteellinen nimi ”pieni hiirenhäntä” johtuu hedelmävaiheessa kasvavasta kukkapohjuksta. Kasvia on kutsuttu mm. fiilaruohoksi ja puntarheinäksi.


Meillä on näemmä uusi lemmikki pihalla.



Nokkosen ihania alkuja
Keräämme nokkosta ja voikukkaa talven tarpeisiin.




Ihanaa viikonloppua! Tänään keräämme voikukkaa kuivumaan.


17 kommenttia:

  1. Upeita kuvia Ulla. En ole missään nähnyt tuommoista kiurunkannuskasvustoa! Pikarililjatkin ovat mahtavia.

    Minäkin tykkään luonnonkasveista. Itsestään ilmaantuneina minulla kasvaa valkoista ja sinistä kurjenkelloa muhkeat pehkot, ne ovat ihania ja kukkivat pitkään. Iloista puna-ailakkia olen joutunut rajoittamaan.. Harmikseni käenrieskaa ja valkovuokkoa on niukasti..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on paikkana merkittävä, mutta valitettavasti kasvit siimataan tuosta rikkaruohona ennen siementämistä. Kiskon, Naantalin kirkon ympäristössä tätä on paljon, samoin Taivassalossa vanhan pappilan piha on upea.

      Poista
  2. Niin ihania keväisiä kukkia ja luontoa kauneimmillaan.
    Hyvää huomista Äitienpäivää sinne sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvattavaa riittää, sisällä ei halua olla. Jonkin verran olen lukenut ulkona. Viime kesä oli kurja.
      Ihanaa sunnuntaita sinulle.

      Poista
  3. Luonnosta lötyykin monia kauniita kukkia, joillakin vain niin pienet kukinnot, että jäävät monilta "huomaamatta".

    Hienoja kuvia jälleen.
    Ihanaa ja aurinkoista sunnuntaipäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Hiirenhäntä ei löydy helpolla. Söpö se on. Ihanaa sunnuntaita sinulle.

      Poista
  4. Kiitos Mate ja samoin sinulle. Viimeinkin on kuvattavaa.

    VastaaPoista
  5. Luonnonkukat ovat kauniita, harvoin tulee niitä kuvattua. Keltaista kiurunkannusta en ole saanut kasvamaan, lila kukkii hienosti kukkamaalla. Hiirenhännästä en ole aiemmin tiennytkään.
    Aurinkoista äitienpäivää sinne kotikaupunkiin täältä niemestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltainen kiurunkannus ärsyttää. En ymmärrä, miksi oikuttelee. Kuitenkin sen monet kasvupaikat ovat surkeita. Sinullekin varmaan varsin tuttu tuo kiviaita. Eihän siinä ole edes tilaa kasvaa. Talojen kivijaloissa pitkin kaupunkia.
      Ihanaa kirkasta päivää sinulle, helppo sanoa, kun sää lienee meillä sama. Ja nyt ulos.

      Poista
  6. Kiurunkannuksista ei tule koskaan yliannostusta, ne ovat niin ihania kerrassaan, tuollaisina ryöppyävinä pilvinä, upeita! Ja nuo pikarililjat, upeita nekin! Luonnonkasvit ovat niin ihania puutarhakasvien rinnalla ja niiden tuntemaan oppiminen tärkeää, joten jään odottelemaan seuraavaa postaustasi! Mukava pieni sisilisko!

    Aurinkoista äitienpäiväiltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosikkini on käärmeenpistoyrtti. Imikästä tulee pihassa tuuhea tupas.Seuraavassa tulee jännä tupas.

      Poista
  7. Kaunis postaus Luonnon kukat ovat todella kauniita. Esimerkiksi nyt kun katselee voikukkapeltoja niin on todella kaunista, vaikka voikukkaa ei kuitenkaan pihaan haluta. Kaunis postaus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että piditte. Voikukkapellot ovat kauniita ja hyödyllisiä.

      Poista
  8. Voi miten ihanaa käydä täällä ja oppia kasveista! Alkukeväästä haaveilin yliopiston puutarhatiede -kesäkurssista, mutta lapsenhoito ei onnistu, tämä on minun puutarhakurssini siis. Kiitos! Minä rakastan luonnonkukkia ja olen onnellinen kun aamuisin oikaisen metsän ja pellon poikki, meinaan vaan myöhästyä aina bussista kun kyttään kaikki. Nyt kukkivat ihanasti Kevätlinnunherneet ja ketunleivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että pidit. Olen äärettömän utelias, kuka olisi ollut pitäjä? Jos pääsee PA:n luennolle, niin se on valtaisa kokemus. Kukaan ei tiedä sitä määrää. Kevätlinnunherne autsch minun pitää mennä katsomaan tietty paikka. Olen siirtänyt pihaan, mutta ei kuki vielä.

      Poista

Ilahduta minua käyntijäljelläsi. Pyrin vastaamaan jokaiseen viestiin.