lauantai 16. toukokuuta 2015

Oravan ilot ja lepakko

 
Oravan murkinatuokio Prunuksen nupuissa
 
 




 
 
Kaksi biologia kohtasivat toisensa pihalla ja osasivat aikansa töllisteltyään siirtää löytönsä kuusen oksalle, josta tämä räpiköitsi pesäänsä. Mikään uusi tuttavuus tämä ei ole, sillä nämä ovat järjestäneet meille aikaisemmin ylläreitä ilmestymällä taloon takan pikkuisista koristeraoista, tippumalla rinnuksille autotallin ovea avatessa jne.

 


 


 
 

 

 



 

Laitan kirjablogini kahteen kirjaan linkit, sillä ne voivat kiinnostaa blogini lukijoita, joten jos saisin teidät vierailemaan toisessa blogissani. 

 

 
.
 

 

 

14 kommenttia:

  1. Ehkä tuosta nuppumäärästä muutama riittää kurrellekin :)

    VastaaPoista
  2. Voi lepakkoa, meillä päin ne ovat tosi harvinaisuuksia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa sanoa harvinaisuudesta, kun autotallimme alivuokralaisina tapaamme suhteellisen usein. Kahdesti on tullut taloon, ekalla kerralla heräsimme aivan hillittömään laukkaan, kun katit meni ristiin rastiin sängyssämme. Pian sitä ymmärsi, että se ei ole pörriäinen, kun oli äänetön.

      Tuo lepakon suhina oli hurjaa. Ei kiitoksen sanaa. Elokuun iltoina niitä näkee helpoimmin.

      Poista
  3. Lepakoita en ole nähnyt kuin Thaimaassa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh. Täällä ne ovat kotoisia. Vieraassa paikassa...

      Poista
  4. Huiii, mä pelästyisin niin todella paljon, jos tällasen kanssa joutuisin niin lähekkäin!
    Vaikka ei varmaan paha ole, muttakun on niin nopea, kuin hiiri!
    Oravakuvat niin suloisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja äänetön sisällä. En voi sanoa, että olisi niin ihastunut näihin lähikohtaamisiin. Elokuun iltoina niitä on kiva katsella.

      Poista
  5. Tänä keväänä meidän seudulla (Pohjois-Helsingissä) on näkynyt valtavasti oravia. Lepakoita en ole tainnut koskaan nähdä. Hienot kuvat sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisiksen oravat ovat surkeita rääpäleitä, hännät onnettomia. Meidän omilla on hienot turkit ja tuuheat hännät. Meillä tämä lepakko tuntemus on ollut likeistä. Kerran lähdimme jonnekin, niin mieheni kiljui jakkuani, kun lepakko putosi autotallin ovesta valkoisen paidan rinnuksille, annoin jakkuni. Pyysin, että jos katsoisit, ettei jää siihen.

      Poista
  6. Heh, lepakot on hauskoja, meillä niitä täällä asustaa jossakin lähistöllä, loppukesän iltoina aina suhahtelevat lentää aivan pään yli ja säikyttelevät meitä kun vietämme iltaa terassilla istuen tai vaikka krokettia pelaten ;-P
    Kurrella riittää näköjään myös puuhaa, ihania kuvia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, nautin elokuun illoista luemme tai olemme ja nautimme hiljaisuudesta, etenkin kun naapurimme lakkaa ajamasta nurmikkoa.

      Poista
  7. No voi mikä lepukka :). Tuo näyttää olevan sitä söpömpää lajia, korvayökkönen on pelottavan näköinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu korvayökkönen vaikutti hurjalle kuvissa. Tuo lienee se yleisin.

      Poista

Ilahduta minua käyntijäljelläsi. Pyrin vastaamaan jokaiseen viestiin.