Siniunikossa nautitaan syksystä, puutarhan aika ei ole vielä läheskään lopulla. Jopa piikkiaralia loimuaa upeissa väreissä. Yleensä se varistaa lehdet syyskuun alussa. Vielä on paljon katseltavaa. Värien hehku on vasta alussa. Minäkö hylkäisin värit jo nyt, ehei.
Lyhtykoiso on monivuotinen, 25–60 cm korkuinen koisokasvi, joka tunnetaan myös nimillä
lyhtykukka ja juutalaiskirsikka. Sitä viljellään erityisesti hedelmää
suojaavien koristeellisten oranssinpunaisten verhiöiden eli ”lyhtyjen” vuoksi. Lyhtykoiso kukkii kellanvalkoisin kukin
heinä–elokuussa. Pallomainen hedelmä on kiiltäväpintainen marja ja sisältä kuin
minitomaatti siemenineen.
Lyhtykoiso viihtyy aurinkoisessa paikassa, runsasravinteisessa, tuoreessa
vettä läpäisevässä maassa. Kasvi on myrkyllinen. Lyhtyjen väri säilyy vuosia kuivatuissa lyhdyissä. Meillä
lajia on viljelty pitkään koristekasvina, sillä professori Elias Tillandz mainitsee sen jo vuonna 1673 Turun seudun
kasveissa.
Kauniin punaisia sinulla on minulla keltasia:)
VastaaPoistaKyllä sinunkin punertuu. Minullakin on kuvissa osa keltaisia.
PoistaKauniit kuvat :)
VastaaPoistaKiitos Ronja.
PoistaLyhtykoiso on hyvin kaunis oranssinväriset ihanat pallukat !♥♥
VastaaPoistaMinusta se on aina yhtä ihmeellinen, että se menestyy niin hyvin. Vielä tuo verhiön avaaminen lisää ihmetystä. Ja miten koristeellisina ne säilyvät maljassa kuivattuna seuraavaan kesään.
PoistaIhania kukkia,voi jos ne eivät olisi myrkyllisiä niin niitä vois käyttää leivonnassa ja ruoanlaitossa. Kasvaiskohan tuo kasvi täällä Lapissa?
VastaaPoistaTuota en tiedä, en muista oliko se edes koristekasvitentissä mukana, että olisi kasvanut puutarhalla,
PoistaIhanan värinen kukka, ja upea koristeena.
VastaaPoistaSyksy on kaunista, ihailin tänään vaahteroiden värejä. Toivottavasti saan kuvattua viikonloppuna.
Poista