Lyhtykoiso Physalis alkekengi

Lyhtykoison (Physalis alkekengi) oranssi väri on kehittymässä.  Laji tunnetaan  meillä myös lyhtykukkana ja juutalaiskirsikkana. Lyhtykoisoa viljellään meillä monivuotisena koristekasvina.  Se sopii kuivattavaksi ja säilyttää värinsä kuivattuna. 

Lyhtykoiso kukkii kellanvalkoisin, vaatimattomin kukin heinä–elokuussa. Sitä viljellään erityisesti hedelmää suojaavien koristeellisten oranssinpunaisten verhiöiden eli ”lyhtyjen” vuoksi. Pallomainen hedelmä on kiiltäväpintainen marja ja sisältä kuin minitomaatti siemenineen. En hennonut avata vielä yhtäkään lyhtyä. Odotellaan.Kesän lopulla se kukkapenkin todellinen kaunotar. 

Ennen vanhaan lyhtykoisoa kansanlääkinnässä.  Raa’at marjat sisältävät myrkyllistä solaniinia. 

Lyhtykoiso viihtyy aurinkoisessa paikassa, runsasravinteisessa, tuoreessa vettä läpäisevässä maassa.  

Lyhtykoiso on perinnekasvi.  Professori Elias Tillandz mainitsee sen jo vuonna 1673 Turun seudun kasveissa.

Laitan verrokiksi vanhoja kuvia, jotka on otettu vasta 29.9. En halua käyttää valmiita kuvia ennen aikojaan. Lyhtykoisot ovat tähän aikaan vihreitä ja saamassa oranssin väriä. Punaisia ne ovat vasta syyskuussa.