Hyvää juhannusta!

 

Mittumaarin kukat

Juhannusyö on täynnä taikaa ja toiveita. Taiat eivät ole hävinneet, vaan elävät yhä sukupolvilta toisille. Luonto on juhannuksena lähellä.  Juhannuksen juhlapöytää koristavat aidoimmillaan kedon ja niityn kukista tehdyt kimput.

Juhannus, mittumaari ja mettumaari

Rakkaalla juhlalla on monta nimeä: juhannus, keskikesän juhla, kokkojuhla, mettumaari, mittumaari, Ukon juhla tai yöttömän yön juhla. Kristillisen perinteen mukaan juhannusta vietetään Johannes Kastajan muistoksi, mitä perua nimikin on. Mettumaari ja mittumaari tulevat juhannuksen ruotsinkielisestä nimestä midsommar.

Juhannuksen viettoon liittyneitä tapoja ovat juhannuskokon polttaminen, juhannuskoivujen tuominen mökin oven pieliin sekä juhannussalon pystyttäminen.  Ennen vanhaan tuvan lattioille leviteltiin haavan ja pihlajan lehviä ja punottiin seppeleitä kedon ja niityn kukista.

 Juhannus on ihmeellinen taikayö

Juhannus oli meillä alkujaan pakanallinen Ukon juhla. Se oli tärkeä hedelmällisyysjuhla, jota vietettiin ihmisten, peltojen ja karjan hyvinvoinnin ja hedelmällisyyden parantamiseksi. Kansanperinteestä voidaan ammentaa liuta juhannusyöhön kuuluvia taikoja, joilla on nostateltu lempeä vastahakoisiin sulhoihin, siloteltu hipiää yökasteessa, nähty sinisiä virvatulia, pelätty aaveiden vaeltelua ja uskottu keskiyöllä kaivoveden muuttuvan viiniksi.  Juhannusyön voimallisia yrttejä on kerätty niin ravinnoksi kuin taikayrteiksi. Rakkauden lisäksi juhannusyönä on halajoitu myös mammonaa ja varrottu vaiti, aivan hiljaa, valkoisella lakanalla saniaislehdossa sananjalan kukkimista ja siementen kypsymistä, joilla saisi aarteiden kätköt haltuunsa. Monelle nuo salat eivät liene avautuneet, sillä sananjalka on kukkimaton itiökasvi. Siniset virvatulet palavat paikoissa, joissa haltijat polttavat aarrearkuista ruostetta. Aarteita vartioivaa härkää, mustaa koiraa, isoa kissaa tai myrkyllistä käärmettä, on tohdittava lähestyä ja selviydyttävä esitetyistä kysymyksistäkin.

 Sulhon kasvot unessa

Taianomaisena juhannusyönä tulee kerätä seitsemän kukkaa ja nukkua kukat pieluksen alla, niin tuleva sulho tulee yöllä unessa tervehtimään. Uskomuksen mukaan seitsemän erilaista kukkaa tulee poimia hiljaisuuden vallitessa seitsemältä eri niityltä.  Vain luonnonkukissa on taian voima. Paikkakuntien mukaan kerättävien kukkien määrä on 7, 9 tai jopa 13 erilaista.  Toki niittyjenkin määrä vaihtelee tuon luvun mukaan. Maariankämmekän tunnistaja onkin onnekas, sillä yksi ainoa kukka korvaa kimpun. 

Ruotsalaisen uskomusperinteen mukaan kimppuun kuuluu kuisman kukka.  Sen ruotsinkielinen nimi johannesört on annettu Johannes Kastajan muistoksi, joka tekee siitä juhannuskukan. Meillä kuismat kuitenkin ovat harvemmin juhannuksena kukassa. Paikoin myös sananjalka on kuulunut kimppuun. Vanhat kansanomaiset nimet paljastavat, että monilla kasveilla on ollut kansan parissa sama nimi, esimerkiksi juhannuskukaksi on kutsuttu niin kurjenpolvea, kulleroa kuin siankärsämöä.

 

Voipa tulevan puolison kuvajaisen nähdä katsomalla alastomana kaivoon, lampeen tai lähteeseen. Naimaonnea lisätään kieriskelemällä juhannusyönä alastomana kasteisessa ruishalmeessa. Käen kukkumisella voidaan vielä tarkentaa ajankohtaa sulhasen ilmaantumiseen, sillä niin monta kertaa kuin neitonen kuulee käen kukkuvan, yhtä monta suvea kuluu vielä sulhon tuloon. Juhannusyönä ei pidä myöskään kavahtaa nuoria miehiä, jotka tarpovat ojia myöten ruishalmeeseen kohdatakseen tulevan morsiamensa hahmon.

 

Juhannuskimpun kukat

 

Seuraavia löydät varmimmin kimppuun

• päivänkakkara
• koiranputki
• niittyleinikki
• valkopeippi
• mäkitervakko
• puna-ailakki
• nuokkukohokki
• kielo
• puna-apila

 

Ihanaa juhannusta kaikille!