22. luukku Kielo

 

 

Kielo Convallaria majalis

 

Kielo valittiin Suomen kansalliskukaksi vuonna 1967 Yleisradion järjestämässä kansaäänestyksessä. Joulukukkana kieloa alettiin käyttää 1800-luvun lopulla. Jouluksi kukkaan hyödynnettävät kielon ovat peräisin ulkomailta tuoduista juurakoista. Korkea hinta on esteenä sille, että kielo ei ole saavuttanut suosiota joulukukkana. Jeesuksen syntymää esittävissä kuvissa kielo kuvaa pelastusta samoin kuin paratiisikuvissa ja että ihmisille tien paratiisiin on avannut Jeesus-lapsi. Kielo onkin yhdistetty Neitsyt Mariaan, sillä tuoksuvat kukat tuovat mieleen lempeyden ja neitseellisen puhtauden. Tieteellinen sukunimi Convallaria tarkoittaa laaksojen liljaa. Nimi tulee Vanhan testamentin

 Laulujen laulun veisusta 2:1: Olen ketojen kukka, laaksojen lilja.

Nyytin joululaulu

Yön satoi uutta lunta.
Se peitti jäisen maan.
Ja järvi näkee unta
vain hanki peittonaan.
Kauan odotimme, ikkunaan jäimme,
kun tähdistä kirkkaimman näimme.
Se joulun viesti on
taas kylmyyteen lämpöä saamme.
On mieli huoleton,
sillä joulu tuo valon maailmaamme.

Me kylmän unohdamme
ja talven tuiskuineen.
Ja luottaa haluamme
taas uuteen kevääseen.
Luonto lepää hetken hankien alla,
kun tuivertaa tuuli ja halla.
Vaan joulu tullessaan
myös mielemme kylmyyden poistaa.
Luo tähti valoaan,
kun se kirkkaammin pimeässä loistaa.

San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Suom. Vexi Salmi